Olarin kevättä

En pystynyt olemaan enää ilman kameraa, joten ostin sellaisen. Nyt pystyn vielä vähemmän olemaan ilman kameraa. Päädyin Canonin EOS 400D -malliin perusputkella. Järjestelmädigiin siirtyminen toi muutoksia kuvaamistapoihin. Suurin ero on siinä, että homma toimii kokonaan etsimen kautta. Powershottien (ensimmäinen varastettiin takin taskusta Pietarissa ja toinen hajosi lattialle takin taskusta pudottuaan) kääntyvät reaaliaikaiset näytöt mahdollistivat välillä outoja kuvakulmia, kuten aivan veden pinnan lähellä kuvaamisen. Mutta muutenhan tämä on paljon järeämmän kaliiberin tykki. Käsizoomaus on paaljon kätevämpää samoin muut manuaaliset väännöt. Käyttöliittymä on lähellä edellisiä, joskin varmaan kätevämpi kun sen oppii. Eosia ei voi viedä tai tipauttaa takin taskusta, kun se ei enää sinne enää mahdu…

Laajakulma on perusputkessa edellisiä kameroita laajempi, mikä on eduksi arkkitehtuuria tykitettäessä. Ja tietysti tässä on nyt mahdollisuus loputtomaan kilpavarustelukierteeseen tuon mittavan tötterövalikoiman kanssa.

Taidan muuten siirtyä mukanatulleeseen Canonin softaan. Selaa suoraan Finderin kansioita ja selailu toimii nopeammin kuin Esikatselulla tai iPhotolla. Mutta kovalevytilaa edelleen tarvitaan, sillä nyt on mahdollisuus ”raakaan”.

img_0137kuitinkallio.jpgimg_0143friisinkallio.jpgimg_0145kuitinkallio.jpgimg_0147friisinkallio.jpgimg_0162kuitinmaki.jpgimg_0165kuitinmaki.jpg

Mainokset