Otsolahden joutsenet

Meri oli yöllä taas jäätynyt. Pinnalla oli hyvin ohut joustava peilimäinen jääkerros. Jää sulaa koko ajan pois – en tiedä onko enää puolilta päivin yhtään jäätä jäljellä. Ensi yölle on luvassa peräti seitsemän pakkasastetta – erittäin mielenkiintoin tilanne – jäätä eikä lunta ja kevätauringon kulma – kuvattavaksi, jos vaan viitsii olla paikalla ennen kunnallis-pedagogisiin hommiin lähtemistä.

Kuvasin joutsenten raivoisaa reviirikamppailua Otsolahdella, mutta en yllättävässä tilanteessa muistanut liikuvan kohteen kuvauksen ja jatkuvan tarkennuksen ohjelmia – kuitenkaan tällaista ei noin vain olisi entisellä powershotilla kuvattu.

img_0451joutsenet.jpgimg_0455joutsenet.jpgimg_0459joutsenet.jpgimg_0460joutsenet.jpgimg_0462joutsenet.jpgimg_0463joutsenet.jpgimg_0464joutsenet.jpgimg_0465joutsenet.jpgimg_0471joutsenet.jpgimg_0472joutsenet.jpgimg_0473joutsen.jpgimg_0474joutsen.jpg

Tapiolan keskusallas ympäristöineen

Kaakkoisvalo on edullinen erityisesti Keskusaltaan länsilaidalla sijaitsevien Tapiolan keskustornin (Aarne Ervi, 1961) ja Espoon kulttuurikeskuksen (Arto Sipinen, 1988) kuvaamiseen. Jostain muistan lukeneeni, että Sipinen otti suunnitelmassaan tarkkaan huomioon sen kuinka kulttuurikeskus heijastuu keskusaltaan pinnasta eri vuorokauden aikoina.

Tapiolan keskustahan on 80-luvulla rakennettu hyvin tiiviiksi. Uudempien rakennusten julkisivumateriaalina on käytetty keraamista laattaa, joka oli jonkinlainen trendimateriaali tuolloin. Nykyään nuo kaakelijulkisivut ovat vaan kovin karun näköisiä: likaa ja irronneita laattoja.

img_0396kirkastunut.jpgimg_0398keskustorni.jpgimg_0409kulttuurikeskus.jpgimg_0414kulttuurikeskus.jpgimg_0421heijastus-kulttuurikeskus.jpgimg_0433yleiskuva-keskusallas.jpg

Tapiolan kirkkoa (Aarno Ruusuvuori 1965, laajennuksia myöhemmin) pidetään suomalaisen konstruktivismin, betonibrutalismin, tms. yhtenä merkittävimpänä teoksena. Tuntuukin hämmentävältä, että uudemmassa osassa esiintyy näinkin tökeröä ja huolimatonta betonivalua.

img_0435seina.jpg

Otaniemi

Koko Otaniemen Aalto-keskittymä  tuntui olevan remontissa. Kuvakulmissa oli valitsemista jos meinasi pressut, puomit, rakennustelineet ja lautakasat jättää pois kuvista (TKK:n päärakennus, eri vaiheita 1949 – 1978).

Otaniemen kappelin (Kaija+Heikki Siren, 1954) nerokkuus on luontoon sulautuvuudessa. Kappeli oli kiinni, joten en voinut yrittääkään sisätilojen fiiliksen kuvaamista – se luontoon aukeava alttarihan on tämän rakennuksen kantava idea. Kuvissa esiintyy myös Raili ja Reima Pietilän Dipoli (1961).

img_0357tkkpaarakennus.jpgimg_0362tkkpaarakennus.jpgimg_0364tkk-paarakennus.jpgimg_0371dipoli.jpgimg_0378dipoli.jpgimg_0385otaniemenkappeli.jpg

Karhusaari

Alunperin aikomuksena oli kävellä Tapiolan Tuulimäen – Otsolahden kaupunkipolku. Mutta valokuvauksen opiskelun takia maantieteellinen alue supistui Karhusaareen.

Karhusaaren huvilarakennukset ovat alunperin kuuluneet Sinebrychoffin suvulle. Nykyään tilat ovat kaupungin omistuksessa. Karhusaaren huvilan suunnitellut vapaaherra Karl August Wrede ja se on valmistunut vuonna 1892.

img_0288westendin-kaislat.jpgimg_0301karhusaari-vessanovet.jpgimg_0308ikkuna.jpgimg_0309sinebrychoff-blues.jpgimg_0311villa-sinebrychoff.jpg

Rantaraitti – Tapiola – Keskuspuisto

Toivottavasti huomaatte, hyvät IB:n lukijat, että

– on käytetty myös manuaalitarkennusta automaatin asemesta

– on käytetty kevyttä kenttätelinettä

– on osattu hyödyntää aukon manuaalisäätöä syvyystarkkuudella pelatessa

– kuvat ovat paljon teknisesti parempia kuin ennen,

sillä aikaa per kuva nykyään menee noin nelinkertaisesti powershoteilla työskentelyyn nähden…

Mutta jotain saamarin häikkää tuo Gimp nyt aiheuttaa teräviin linjoihin – ks. tuo kuva kulttuurikeskuksesta.

Itä-bloggin tila wordpressissä täyttyy taas uhkaavasti. Deletoin sitten kylmän viileästi alkupään kuvia ihan kronologisesti – ehkä sitten kokevat uuden julkisen tulemisen seuraavassa näyttelyssä.

img_0215poiju.jpgimg_0230keskustorni.jpgimg_0232kulttuurikeskus.jpgimg_0249keskuspuisto.jpgimg_0253keskuspuisto.jpgimg_0263pajunkissat.jpg

Huomenna sitten laajemmalti Tapiolaan.

Olarin kevättä

En pystynyt olemaan enää ilman kameraa, joten ostin sellaisen. Nyt pystyn vielä vähemmän olemaan ilman kameraa. Päädyin Canonin EOS 400D -malliin perusputkella. Järjestelmädigiin siirtyminen toi muutoksia kuvaamistapoihin. Suurin ero on siinä, että homma toimii kokonaan etsimen kautta. Powershottien (ensimmäinen varastettiin takin taskusta Pietarissa ja toinen hajosi lattialle takin taskusta pudottuaan) kääntyvät reaaliaikaiset näytöt mahdollistivat välillä outoja kuvakulmia, kuten aivan veden pinnan lähellä kuvaamisen. Mutta muutenhan tämä on paljon järeämmän kaliiberin tykki. Käsizoomaus on paaljon kätevämpää samoin muut manuaaliset väännöt. Käyttöliittymä on lähellä edellisiä, joskin varmaan kätevämpi kun sen oppii. Eosia ei voi viedä tai tipauttaa takin taskusta, kun se ei enää sinne enää mahdu…

Laajakulma on perusputkessa edellisiä kameroita laajempi, mikä on eduksi arkkitehtuuria tykitettäessä. Ja tietysti tässä on nyt mahdollisuus loputtomaan kilpavarustelukierteeseen tuon mittavan tötterövalikoiman kanssa.

Taidan muuten siirtyä mukanatulleeseen Canonin softaan. Selaa suoraan Finderin kansioita ja selailu toimii nopeammin kuin Esikatselulla tai iPhotolla. Mutta kovalevytilaa edelleen tarvitaan, sillä nyt on mahdollisuus ”raakaan”.

img_0137kuitinkallio.jpgimg_0143friisinkallio.jpgimg_0145kuitinkallio.jpgimg_0147friisinkallio.jpgimg_0162kuitinmaki.jpgimg_0165kuitinmaki.jpg