Valokuvatorstai 51. Ääni.

Työskentelen paljon musiikin parissa. Musiikin tekemisessä tuotan ääntä kropallani, kitaroilla, bassoilla, pianolla, rummuilla, Powerbookilla jne. Kaikkein omin ääneni tulee kuitenkin tämän kitaran kautta. Kitara on Paul Reed Smith Standard vuosimallia 1989. Maksoin aikanaan soittimesta kuusi tuhatta markkaa, mikä tuolloin tarkoitti koko kesän ja menneen kevään iltatöiden palkkaa. Soitin on jo ajat sitten maksanut itsensä takaisin.

Eniten minua viehättää PRS:n soitettavuus. Olen juuri saanut soittimen huollosta. Nauhat ja satula on uusittu ja soitettavuus on paras kuin koskaan. Kitaraan on tehty vuosien varrella pieniä muutoksia: mikkejä on vahattu, tone-kontrollia lisätty, tallapaloja vaihdeltu jne. Kitara on käynyt aina Venäjän Kazanissa saakka.

Vuonna 1993 olin Larry Benson Ensemblen kanssa keikalla Ilokiven yläkerrassa Jyväskylässä. Viritettyäni kitaran, laitoin sen hetkeksi rumpukorokkeelle. Kuitenkin joku käveli ns. ilmapiuhaan ja kitara lensi lavan taakse parin metrin pudotuksella. Kaula edellä. Ja pomppasi. Ja säilytti vireensä. Sen jälkeen olen huolehtinut että kitara on lavalla aina telineessä.

img_7247prs.jpg

Mainokset

4 kommenttia artikkeliin ”Valokuvatorstai 51. Ääni.

  1. Hei Antti,
    Hienoja kuvia. Saat tuhannen euron vinkin: Kuvaa Tapiolan bussiterminaali nyt ja uudelleen ensi vuonna. Hämmentävän vähän on ihmiset kirjoitelleet graffittejaan tonne (www.vallankangastus.fi). Kaikista ei ole taiteilijoiksi, edes taiteilijan apuna?

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s