3 kommenttia artikkeliin ”Kaikkien aikojen comeback!”

  1. Tuota Zeppelinin paluuta ei kai virallisesti ole vahvistettu, mutta melkeinpä toivon, että yhtye ei enää kokoontuisi yhteen – ai että miksi?

    Minulle Led Zeppelin oli/on yksi niistä suuruuksista rockmusiikin saralta, joka osasi olla luokittelematon, moni-ilmeinen ja yllättävä, sekä sopivasti myöskin rock-mytologisesti ”uskottava”. 1990-luvulla ollut Page&Plant ”Unledded” oli vakiintuneilta veteraaneilta poikkeuksellisen rohkea ja luova veto; harva meganimi jaksaa / uskaltaa rockin saralla pistää tuotantoaan uuteen uskoon ja peilata sitä alkuperäisiin vaikutteisiin siten, että kuulija saa ”vastauksen” alkuperäisten versioiden herättämiin kysymyksiin.

    Led Zeppelinin ”Presence” on yksi niistä harvoista rock-albumeista, jotka tuovat kuulijalle – tai ainakin minulle – jokaisen kuuntelun jälkeen uusia huomioita ja ajatuksia kuullusta, ja muutenkin näennäisen karun musiikillisen maaston takana on poikkeuksellisen rikasta ja kekseliästä rockmusiikkia.

    Mutta siihen alkuperäiseen aiheeseen; oletetaan, että LZ tulisi vaikkapa kesällä 2008 Helsingin Olympiastadionille. Minulle tulisi ongelma; yksi kaikkien aikojen suursuosikeistani esiintyisi lähes ”naapurissa”, mutta mikä olisi LZ-konserttiin menemisen funktio vuonna 2008 – kuulla ”ne” piisit siten kuin ne alunperinkin on soitettu? Seisoa 50 000 keski-ikäisen muodostaman ikiteinimassan keskellä kuuntelemassa, kuinka se massa huutaa hyvän aterian ja punaviinikaljapöhnän innostamina ”vetäkää vittu houleelodalaav, steeveitöheven jeeeee!…..”?

    Mitä tulee Jimmy Pagen soittokuntoon, ei mies ole osannut soittaa edes omia ”liksejään” kunnolla reiluun pariin kymmeneen vuoteen, vaikka sinänsä onkin pystynyt luomaan soittimellaan hienoja hetkiä näihin päiviin asti, mutta olihan se aika noloa jo Live Aidissa 80-luvulla, kun ei edes ”Rock’n’Rollin – vai oliko se ”Black Dog”?…- jotkut kitarajutut enää irronneet.

    Ja on täysin selvää, että Robert Plantin ääni on nykyään sen värinen, että joitakin keskeisiä Zepu-piisejä voisi olla melko kiusallista kuunnella.

    Sitä en kommentoi, onko John Bonhamin korvaaminen tämän pojalla ”epäpyhää” vaiko ei; John B. on yksi tärkeimmistä tyylinluojista rockrumpaloinnin alalla, mutta muusikoiden taso tänäpäivänä on niin kova, että teknisesti hänen soittonsa tuskin on korvaamatonta.

    Eli jättäisivät nyt sen Zeppeliininsä rauhaan ja jos jotain haluaisivat tehdä, niin jollain toisella nimellä ja vaikkapa Unledded-suuntaista tietä kulkien – siitäkin huolimatta, että siten heidän täytyisi tyytyä soittamaan vain 10-20 000 ihmistä vetävillä areenoilla…

    John Paul Jones on muuten yksi aliarvostetuimmista rockmuusikoista/-basisteista maailmassa.

    Tykkää

    Vastaus

  2. Liekö joku markkinointijippo ettei tuota paluuta vahvisteta? Lähteeköhän idea Zeppelinin paluusta managereilta ja levy-yhtiöltä vai herroilta itseltään? Tuo paluu kyllä olisi varmasti monille taloudellisesti varmasti tuottava – ei herrat itse kuitenkaan taida olla pikkurahan puutteessa. Stadionit tulee täyttymään takuulla – niistä 70-luvulla Zeppeliniä kuunnelleista ja uudesta polvesta, joka on ehkä syntynyt Zeppelin lopettamisen jälkeen.

    Olisi hienoa jos tosiaan tekisivät tuollaisen Unledded-tyylisen paluun, ehkä uusia piisejä.

    Siellä 80-luvun Live Aidissa kuulemani mukaan backstage-tarjoilut olivat varsin runsaat, mikä lienee vaikuttanut niin Zeppelinin kuin monien muidenkin artistien esityksiin varsin fataalisti.

    Presence on kyllä myös yksi CD-ajasta eniten kärsineitä levyjä, nimittäin niin hienot Hipgnosis-työryhmän kannet siinä on.

    Tykkää

    Vastaus

  3. Tuli nyt maisteltua Stairway to Heaven SinäPutkesta (käännös A. Sunell), ja täytyy tunnustaa, että vanha skeptikko sai nyt nöyrtyä; 10/12/2007 Lontoossa soittanut Led Zeppelin oli tiukka, mutta nykymaailmassa myöskin harvinaisen vapaasti hengittävä rock-yhtye – yhtye, joka ei kuulostanut täsmätuotetun steriililtä ja hengettömän ”täydelliseltä”, vaan siltä, että neljä muusikkoa oli töissä ”oikeiden” soittimien kanssa, ja oli myöskin ilahduttavaa havaita, että Plant ei ”yrittänyt” liikaa.

    Yhtyeen sointi oli areenaolosuhteisiin nähden orgaaninen ja luonteva – viimeistelemättömästä videoäänestä huolimatta – eli sellainen paisuneen möhköfantin ontto kuminasoundi oli vältetty; soitossa oli rockiksi intiimi pohjavire isosta soundista huolimatta.

    Aika moni konsertin kappaleista oli jo tekijänoikeuksien takia vedetty toimimattomaksi – itse sain vain Stairwayn pyörimään.

    Tykkää

    Vastaus

Jätä kommentti