Myöhäissyksy lienee vuodenajoista aliarvostetuin, ja tämä asia pitäisi ehdottomasti korjata; myöhäissyksyssä on kypsän ja viisaan, elämää kokeneen ja nähneen vanhan ihmisen hiljaista viisautta ja ajatonta kauneutta, ja vuodenaikaan on piilotettuna myös suurta intohimoa, sillä kaiken ”harmaan” vastapainona voi havaita syviä värejä – onko sininen koskaan sen syvemmän sinisempää kuin kirkkaana, hämärtyvänä syyspäivänä? – ja syysmyrskyssä on mielikuvitusta ruokkivaa, uhkaavaa kauneutta.
Kevät on oikeasti se kauhein vuodenaika; se on kuin syntynyt jonkun ADHD -oireyhtymäisen amerikkalaisen positiivisuuskonsultin työpöydällä perjantain viimeisinä työtunteina ennen vihoviimeistä deadlinea esimiehen painostaessa niskan takana konsulttiparkaa keksimään nopeasti jotakin ”räväkkää” saatettavaksi massiivisen mainoskampanjan kera pakkosyötettäväksi puolustuskyvyttömille ihmismassoille…
Syksy on hyvä vuodenaika, sekä varhais- että myöhäis-. Myöhäissyksyn pitäisi sitten rauhallisesti hiipua alkutalveksi, mutta täällä Suomen reunalla ja ilmastonmuutoksen kiihtyessä tämä siirtymä on rasittavan oikukas, ja joskus sitä ei tapahdu ollenkaan. Esimerkiksi tänään sunnuntaina ilma on suorastaan lohduton. On surku, että kansalaiset tahdotaan pakottaa asumaan ahtaasti täällä maan ääressä.
Valokuvallisesti tällaista päivää voisi ehkä parhaiten ilmentää mustavalkokuvilla. Jos maisemassa on veden olomuotojen liikettä, voi jalustan kanssa saada aikaan tällaisia: /Library/Desktop Pictures/Black & White/Sea Mist.jpg (parhaillaan työpöytäkuvani, vain Macissä).
Yllä olevat hienot värikuvat taas muistuttavat, että toisenlaisiakin päiviä onneksi on.
Ja vielä väreistä: syksyn vaikuttavin väri on sammalen vihreys kuusimetsässä täyspilvisenä päivänä lokakuun lopulla sateen jälkeen.
Matti Sunell arvioi akuuttia ilmaa lohduttomaksi, mutta itse koen juuri tälläisellä kelillä eläväni ihan oikeasti; oli rentouttavaa kävellä etelähelsinkiläisiä rantoja tuulen ja sateen piiskatessa aivoverenkiertoon tuoreita ajatusversoja ilman typerästi ilakoivien tekopositiivisten ihmisten häiritsevää läsnäoloa – tälläisellä ilmalla ulkoilevat vain fiksuimmat ja intohimoisimmat ihmiset!…
Tyyni aurinkoranta on mielenmaisemista masentavin.
Kiitoksia kommentoinneista, jotka välillä ovat saaneet runollisiakin sävyjä. Itse olen kyllä ehdottomasti syksy- ja talvi-ihminen. Myöhäissyksyssä värit saavat merkityksensä ja se sammalen värin tallentaminen kuvalle on haasteellista. Vaakavalo saa aikaan hienoja ”uskonnonkirjankuva”-efektejä ja taas pilvisellä säällä saa muotoihin ryhtiä (esim. jääkuviin). Myöhäissyksyn sadesää on raikastavan kosteteutensa puolesta tavallaan todella virkistävä ulkoilusää, mutta kameraa en tohtisi tässä säässä käsitellä…ehkä olisi syytä olla ”rapapokkari” sateisia päiviä varten.
Nythän on menossa ns. viides vuodenaika – eteläsuomalainen vaihe syksyn ja helmikuun kestävän täystalven (=meri kantavassa jäässä) välissä. Eräänä teoriana Etelä-Suomen taloudelliseen menestykseen voidaan pitää sitä että useat suomalaiset käyttävät näinä aikoina suuren osan ulkoiluelämästään tuottavan työn tekemiseen.
Kun taannoin valkkasin kuvia kalenteria varten, oli kevään kuvat hankalimpia löytää – kevät se ainakin kuvauksellisesti tuntuu olevan haaleata ja harmaata aikaa.
Antin Itä-Bloggi 
Upeita kuvia jälleen kerran. Marraskuukin voi olla kaunista. Erityisesti pidän tuosta laituri-kaislakuvasta 🙂
TykkääTykkää
Myöhäissyksy lienee vuodenajoista aliarvostetuin, ja tämä asia pitäisi ehdottomasti korjata; myöhäissyksyssä on kypsän ja viisaan, elämää kokeneen ja nähneen vanhan ihmisen hiljaista viisautta ja ajatonta kauneutta, ja vuodenaikaan on piilotettuna myös suurta intohimoa, sillä kaiken ”harmaan” vastapainona voi havaita syviä värejä – onko sininen koskaan sen syvemmän sinisempää kuin kirkkaana, hämärtyvänä syyspäivänä? – ja syysmyrskyssä on mielikuvitusta ruokkivaa, uhkaavaa kauneutta.
Kevät on oikeasti se kauhein vuodenaika; se on kuin syntynyt jonkun ADHD -oireyhtymäisen amerikkalaisen positiivisuuskonsultin työpöydällä perjantain viimeisinä työtunteina ennen vihoviimeistä deadlinea esimiehen painostaessa niskan takana konsulttiparkaa keksimään nopeasti jotakin ”räväkkää” saatettavaksi massiivisen mainoskampanjan kera pakkosyötettäväksi puolustuskyvyttömille ihmismassoille…
Ai niin; erinomaisia, harmonisia kuvia!
TykkääTykkää
Syksy on hyvä vuodenaika, sekä varhais- että myöhäis-. Myöhäissyksyn pitäisi sitten rauhallisesti hiipua alkutalveksi, mutta täällä Suomen reunalla ja ilmastonmuutoksen kiihtyessä tämä siirtymä on rasittavan oikukas, ja joskus sitä ei tapahdu ollenkaan. Esimerkiksi tänään sunnuntaina ilma on suorastaan lohduton. On surku, että kansalaiset tahdotaan pakottaa asumaan ahtaasti täällä maan ääressä.
Valokuvallisesti tällaista päivää voisi ehkä parhaiten ilmentää mustavalkokuvilla. Jos maisemassa on veden olomuotojen liikettä, voi jalustan kanssa saada aikaan tällaisia: /Library/Desktop Pictures/Black & White/Sea Mist.jpg (parhaillaan työpöytäkuvani, vain Macissä).
Yllä olevat hienot värikuvat taas muistuttavat, että toisenlaisiakin päiviä onneksi on.
Ja vielä väreistä: syksyn vaikuttavin väri on sammalen vihreys kuusimetsässä täyspilvisenä päivänä lokakuun lopulla sateen jälkeen.
TykkääTykkää
Matti Sunell arvioi akuuttia ilmaa lohduttomaksi, mutta itse koen juuri tälläisellä kelillä eläväni ihan oikeasti; oli rentouttavaa kävellä etelähelsinkiläisiä rantoja tuulen ja sateen piiskatessa aivoverenkiertoon tuoreita ajatusversoja ilman typerästi ilakoivien tekopositiivisten ihmisten häiritsevää läsnäoloa – tälläisellä ilmalla ulkoilevat vain fiksuimmat ja intohimoisimmat ihmiset!…
Tyyni aurinkoranta on mielenmaisemista masentavin.
TykkääTykkää
Kiitoksia kommentoinneista, jotka välillä ovat saaneet runollisiakin sävyjä. Itse olen kyllä ehdottomasti syksy- ja talvi-ihminen. Myöhäissyksyssä värit saavat merkityksensä ja se sammalen värin tallentaminen kuvalle on haasteellista. Vaakavalo saa aikaan hienoja ”uskonnonkirjankuva”-efektejä ja taas pilvisellä säällä saa muotoihin ryhtiä (esim. jääkuviin). Myöhäissyksyn sadesää on raikastavan kosteteutensa puolesta tavallaan todella virkistävä ulkoilusää, mutta kameraa en tohtisi tässä säässä käsitellä…ehkä olisi syytä olla ”rapapokkari” sateisia päiviä varten.
Nythän on menossa ns. viides vuodenaika – eteläsuomalainen vaihe syksyn ja helmikuun kestävän täystalven (=meri kantavassa jäässä) välissä. Eräänä teoriana Etelä-Suomen taloudelliseen menestykseen voidaan pitää sitä että useat suomalaiset käyttävät näinä aikoina suuren osan ulkoiluelämästään tuottavan työn tekemiseen.
Kun taannoin valkkasin kuvia kalenteria varten, oli kevään kuvat hankalimpia löytää – kevät se ainakin kuvauksellisesti tuntuu olevan haaleata ja harmaata aikaa.
TykkääTykkää