Pieni pala Tapiolaa Vantaalla

Espoon Tapiola on ehdottomasti yksi suosikkialueistani. Tapiolan arkkitehtuuri ja kaupunkisuunnittelu ovat vertaansa vailla. Toistaiseksi kuitenkaan meikäläisen budjetti ei ole kuitenkaan venynyt Tapiolaan. Mutta pääkaupunkiseudulta löytyy edullisempi vaihtoehto Tapiolalle, nimittäin Vantaanpuisto!

Mutta missäpä on pääkaupunkiseudun kaikkein halvimmat neliöt? Ei – ne eivät ole missään 70-lukuisella Poliisi-TV:stä tutulla betonikolossialueella. Halvimmat kämpät löytyy Vantaanpuistosta, jossa on hyvin paljon ”tapiolamaisuutta”: maaston muotoja myötäilevä kaavoitus, puutarhamaisuus ja 60-lukuinen tasokas pelkistetty arkkitehtuuri. Eipä ihme, sillä itse Aarne Ervi on ollut suunnittelemassa tätä vuosina 1965-70 rakennettua aluetta.

Alueen keskuksena toimii aikakaudelleen tyypillinen ostoskeskus.

IMG_2199 Vantaanpuisto ostari yleis

Ostaria lähimmän kerrostalon sisäänkäynnissä on ovet ja kahvat säilytetty. Vain roskakori ja moderni valokatkaisin rikkoo alkuperäistä tunnelmaa.

IMG_2201 Vantaanpuisto sisäänkäynti

Vantaanpuistosta löytyy myös toinen, pienempi liikerakennus. Huomaa koko oven korkuiset ovenkahvat. Liiketilaa olisi vapaana – varmasti varsin kohtuulliseen hintaan.

IMG_2206 Vantaanpuisto pieni liikekeskus

Vantaanpuiston talonyhtiöt lienevät juuri käyneen läpi suurimmat peruskorjaukset. Joka paikassa näkyy parakkeja ja roskalavoja. Nopea vaikutelma oli, että alkuperäistä arkkitehtuuria on kunnioitettu – takuulla jonkisortin suojelussa alue on. Täältä siis saisi kohtuuhintaan remonttihuolettoman tyylikkään 60-lukuisen asunnon.

IMG_2214 Vantaanpuisto lamelli

Ostarin portaiden muodon suunnitteluun on aikanaan satsattu.

IMG_2220 Vantaanpuisto ostari

Mutta alue on ikääkuin jäänyt kesken. Asukkaita ei ole tarpeeksi market-kokoisen ruokakaupan asiakkaiksi. Miksi näin on käynyt? Syy ei näy kuvista, mutta kartasta voi päätellä jotain. Viimeistään paikan päällä käydessä selviää karmea totuus: Vantaanpuiston lentomelu on valtava! En ole kolmessa kuukaudessa tottunut Martinlaakson lentomeluun, ja tämä on tuplasti pahempaa…

Mainokset

Epäonnistunutta kaupunkisuunnittelua Martinlaaksossa

Vantaan Martinlaakso on oppikirjaesimerkki lyhytnäköisestä ja hutiloidusta kaupunkisuunnittelusta. Martinlaakson kerrostaloaluetta alettiin rakentamaan vuonna 1968 ja Martinlaakson rata (M-juna) valmistui vuonna 1975. Suurin osa alueesta oli jo valmiina radan valmistuessa. Vaikuttaa kuitenkin siltä, ettei tulevaa rataa ole alunperin huomioitu Martinlaakson länsipuolen suunnittelussa.

Tällä hetkellä (16.5.15) asema on todella ankea haisevine betonirappusineen. Asiaan on tosin tulossa selkeä parannus, sillä varsinaisen aseman peruskorjaus/uudisrakentaminen (paikallishistoriallinen näkemykseni asiaan puuttuu) alkaa olla valmis. Veikkaisin uuden aseman avajaisia Kehäradan avajaisten yhteyteen heinäkuussa 2015. Vaikka uutta asemaa ei ole vielä avattu, on ovien ikkuna jo hajotettu.

IMG_2186 Martinlaakson asema

 

Asemien lähiseudut on luonnollisesti järkevä rakentaa tiiviisti. Myös palvelukeskittymien on syytä olla hyvien (julkisten) kulkuyhteyksien varrella. Palvelut Martinlaaksossa onkin aseman vieressä – tosin radan itäpuolella sijaitseva Martinlaakson Ostari on valmistunut vasta 2011! Mutta mennäänpä ensin radan länsipuolelle, eli vuosina 1968-75 rakennetulle alueelle.

Sinänsä sympaattiset, mutta käytännössä hankalat kiviportaat herättävät kulkijassa kysymyksen: onko portaiden yläpäässä tiivistä asuin- ja liiketilarakentamista kävelyraitin varrella? Tosin portaiden yläpäässä näkyvä 90-luvulla pastellisävyin maalattu betonielementtikolossi ei hyvää lupaa…

IMG_2188 Martinlaakso aseman portaat

No eipä todellakaan löydy sympaattista ostoskatua Kööpenhaminan Strøgetin tyyliin! Vaan löytyy autotie ja jättiläismäinen parkkipaikka! Rakennusten välimatkat ovat erittäin pitkiä. Alue olisi jo alunperinkin pitänyt suunnitella tiiviiksi ja mahdollisimman autottomaksi. Parkkikentät ovat todennäköisesti talonyhtiöiden ja/tai huoltoyhtiöiden omistamia ja jo pelkkä täydennysrakentamisen ehdottaminenkin voi olla hyvin vaikeaa. Nämä 90-luvulla julkisivuremontoidut 70-luvun elementtikolossit on sitten ihan oman blogauksen aihe…

IMG_2190 Laajaniityntie IMG_2192 (1)

Toisella puolella Laajaniityntietä on 1980-luvulla rakennettu toimistotalo, jossa on kirjastoa ja muita kaupungin palveluita. Tietenkin talon sisäänkäynnin ja aseman välissä on pari kerrosta parkkihallia ja -kantta…

 

 

 

 

 

 

Jätkäsaari, osa 2

Yksi syy pienoiseen valokuvausinnon tyrehtymiseen viime syksyn jälkeen lienee fakta että tein syksyn 2009 Espoo36Esbo -näyttelyn editoinnin Photoshopin Trial versiolla. Sen jälkeen olen joutunut käyttämään GIMP-nimistä ohjelmaa. Mutta nyt tuli mitta lopullisesti täyteen. Gimp siirtää nimittäin tietokoneen käyttömukavuuden suoraan vuodelle 1991, jolloin ostin ensimmäisen Maccini. Tuolloin käyttöjärjestelmä ei sallinut kuin yhden ohjelman käytön kerrallaan – toki tähänkin tuli parannus hyvin pian, muistaakseni jo vuonna 1992. Gimp vuonna 2009 toimii aivan samalla tavalla. Kun ohjelmisto aukeaa, ei enää pääse käsiksi muihin ohjelmiin, kuten esimerkiksi internet-selaimeen jolla voisi etsiä ohjeita tuon epätoivoisen ohjelman käyttöön. Mikäli haluaa mennä takaisin iPhotoon seuraavan kuvan valintaa varten, täytyy ohjelma sammuttaa…kätevää..

Koskematonta 70-lukua Martinlaaksossa

Tällä hetkellä asun tilapäisesti Vantaan Martinlaaksossa oman Olarin asuntoni putkiremontin takia. Martinlaakso on nopeasti 1970-luvun alussa kyhätty lähiö Länsi-Vantaalla. Ero esimerkiksi Olariin on valtava niin talojen kuin kaavankin suunnittelussa – eikä suinkaan parempaan suuntaan.

Yksi Martinlaakson ominaispiirre on tyylittömästi 90-luvulla ja 2000-luvun alussa tehdyt julkisivuremontit. Asiasta jatkossa lisää, mutta nyt esitelläänkin todellinen harvinaisuus: alkuperäisessä kunnossa oleva 70-lukuinen asuintalonyhtiö.

Raiviosuonrinne 7 on Saton vuokrayhtiö ja viimeinen suuria julkisivu- ym. muutoksia kokematon talonyhtiö Martinlaaksossa – ehkä yksi viimeisistä koko Suomessa.

Yleisvaikutelma onkin todella karu:

IMG_2156 Raiviosuonrinne 7 yleis

Talosta kuitenkin löytyy hienoja 70-lukuisia yksityiskohtia, jotka on lukuisissa alueen talojen remonteissa jätetty huomioimatta tai muutettu.

Kellarin ulkosisäänkäynnin tumma laudoitus:

IMG_2159 Raiviosuonrinne 7 kellariisisäänkäynti

Porraskäytävien ulko-ovilla ei ole katosta. Yksi Martinlaakson rakennusten ominaispiirteistä onkin muuten alkuperäiseen arkkitehtuuriin täysin sopimattomat tyylittömät katokset – tästä esimerkkejä jatkossa. Huomaa kirkas punainen porraskaiteissa.

IMG_2160 Raiviosuonrinne 7 rappukäytävä

Myös ”kahvavirhe” on hyvin yleistä 70-luvun talojen remonteissa (tältä ei muuten ole säästynyt oma talonyhtiöni Olarissa). Tässä talossa on kuitenkin kauniin sininen alkuperäinen 70-luvun pleksikahva.

IMG_2162 Raiviosuonrinne 7 kahva

Antti Sunell Music Blog

Itä-Bloggi on ollut tauolla jonkin aikaa. Valokuvaamiselle ei ole riittänyt aikaa.

Musiikkibloggaus rakentuu jatkossa uuteen englanninkieliseen Antti Sunell Music Blogiin. Tilaa tämä uusi blogi RSS-syötteenlukijaasi.

Tutustu myös Audacomin Soundcloud-profiiliin.

Itä-bloggi jatkaa omaan tahtiinsa valokuvauksen ja lähiympäristön merkeissä.

Hiihtoretkillä meren jäällä Espoon saaristossa

Matinkylän ja Haukilahden edustalla meri on kuulemma ollut jo joulupäivänä kantavaa aina Miessaareen saakka. Parhaimmillaan hiihtoretken on voinut ulottaa jopa Rysäkarin eteläpuolelle. Tämän sain kuulla enemmän merellä ulkoilleilta kanssahiihtäjiltä. Enää ei ole niin etelään asiaa. Tiistaina käväisin Gåsgrundetissa (ja tietysti kamera jäi autoon). Tänään Hesari kertoi jäiden pettämisestä Suvisaaristossa, joten ehkei enää sinnekään kannata yrittää…

Kuvat on otettu sunnuntaina 7.3 ja torstaina 11.3.2010.

Suurpelto joulukuun kuudentena vuonna 2009.

Suurpelto edistyy hitaasti mutta varmasti. Mutta peltoahan se vielä suurimmaksi osaksi on.