Epäonnistunutta kaupunkisuunnittelua Martinlaaksossa

Vantaan Martinlaakso on oppikirjaesimerkki lyhytnäköisestä ja hutiloidusta kaupunkisuunnittelusta. Martinlaakson kerrostaloaluetta alettiin rakentamaan vuonna 1968 ja Martinlaakson rata (M-juna) valmistui vuonna 1975. Suurin osa alueesta oli jo valmiina radan valmistuessa. Vaikuttaa kuitenkin siltä, ettei tulevaa rataa ole alunperin huomioitu Martinlaakson länsipuolen suunnittelussa.

Tällä hetkellä (16.5.15) asema on todella ankea haisevine betonirappusineen. Asiaan on tosin tulossa selkeä parannus, sillä varsinaisen aseman peruskorjaus/uudisrakentaminen (paikallishistoriallinen näkemykseni asiaan puuttuu) alkaa olla valmis. Veikkaisin uuden aseman avajaisia Kehäradan avajaisten yhteyteen heinäkuussa 2015. Vaikka uutta asemaa ei ole vielä avattu, on ovien ikkuna jo hajotettu.

IMG_2186 Martinlaakson asema

 

Asemien lähiseudut on luonnollisesti järkevä rakentaa tiiviisti. Myös palvelukeskittymien on syytä olla hyvien (julkisten) kulkuyhteyksien varrella. Palvelut Martinlaaksossa onkin aseman vieressä – tosin radan itäpuolella sijaitseva Martinlaakson Ostari on valmistunut vasta 2011! Mutta mennäänpä ensin radan länsipuolelle, eli vuosina 1968-75 rakennetulle alueelle.

Sinänsä sympaattiset, mutta käytännössä hankalat kiviportaat herättävät kulkijassa kysymyksen: onko portaiden yläpäässä tiivistä asuin- ja liiketilarakentamista kävelyraitin varrella? Tosin portaiden yläpäässä näkyvä 90-luvulla pastellisävyin maalattu betonielementtikolossi ei hyvää lupaa…

IMG_2188 Martinlaakso aseman portaat

No eipä todellakaan löydy sympaattista ostoskatua Kööpenhaminan Strøgetin tyyliin! Vaan löytyy autotie ja jättiläismäinen parkkipaikka! Rakennusten välimatkat ovat erittäin pitkiä. Alue olisi jo alunperinkin pitänyt suunnitella tiiviiksi ja mahdollisimman autottomaksi. Parkkikentät ovat todennäköisesti talonyhtiöiden ja/tai huoltoyhtiöiden omistamia ja jo pelkkä täydennysrakentamisen ehdottaminenkin voi olla hyvin vaikeaa. Nämä 90-luvulla julkisivuremontoidut 70-luvun elementtikolossit on sitten ihan oman blogauksen aihe…

IMG_2190 Laajaniityntie IMG_2192 (1)

Toisella puolella Laajaniityntietä on 1980-luvulla rakennettu toimistotalo, jossa on kirjastoa ja muita kaupungin palveluita. Tietenkin talon sisäänkäynnin ja aseman välissä on pari kerrosta parkkihallia ja -kantta…

 

 

 

 

 

 

Mainokset

Koskematonta 70-lukua Martinlaaksossa

Tällä hetkellä asun tilapäisesti Vantaan Martinlaaksossa oman Olarin asuntoni putkiremontin takia. Martinlaakso on nopeasti 1970-luvun alussa kyhätty lähiö Länsi-Vantaalla. Ero esimerkiksi Olariin on valtava niin talojen kuin kaavankin suunnittelussa – eikä suinkaan parempaan suuntaan.

Yksi Martinlaakson ominaispiirre on tyylittömästi 90-luvulla ja 2000-luvun alussa tehdyt julkisivuremontit. Asiasta jatkossa lisää, mutta nyt esitelläänkin todellinen harvinaisuus: alkuperäisessä kunnossa oleva 70-lukuinen asuintalonyhtiö.

Raiviosuonrinne 7 on Saton vuokrayhtiö ja viimeinen suuria julkisivu- ym. muutoksia kokematon talonyhtiö Martinlaaksossa – ehkä yksi viimeisistä koko Suomessa.

Yleisvaikutelma onkin todella karu:

IMG_2156 Raiviosuonrinne 7 yleis

Talosta kuitenkin löytyy hienoja 70-lukuisia yksityiskohtia, jotka on lukuisissa alueen talojen remonteissa jätetty huomioimatta tai muutettu.

Kellarin ulkosisäänkäynnin tumma laudoitus:

IMG_2159 Raiviosuonrinne 7 kellariisisäänkäynti

Porraskäytävien ulko-ovilla ei ole katosta. Yksi Martinlaakson rakennusten ominaispiirteistä onkin muuten alkuperäiseen arkkitehtuuriin täysin sopimattomat tyylittömät katokset – tästä esimerkkejä jatkossa. Huomaa kirkas punainen porraskaiteissa.

IMG_2160 Raiviosuonrinne 7 rappukäytävä

Myös ”kahvavirhe” on hyvin yleistä 70-luvun talojen remonteissa (tältä ei muuten ole säästynyt oma talonyhtiöni Olarissa). Tässä talossa on kuitenkin kauniin sininen alkuperäinen 70-luvun pleksikahva.

IMG_2162 Raiviosuonrinne 7 kahva

Soukka

Soukan lähiö sijaitsee parinkymmenen kilometrin päässä Helsingin keskustasta länteen. Korkealla kalliolla on sijaitsee suuret kerrostalot ja lähempänä merta taas löytyy monimuotoista (ja ei ihan hirveän halpaa) pientaloasutusta. Merellisen Soukan kerrostalolähiön rakentaminen aloitettiin 1970-luvun alkupuolella – jotkut talot kyllä ovat hyvin 60-lukuisen näköisiä -korkeille kallioille keskelle metsää. Samaan aikaan siis rakennettiin Olaria ja Matinkylää idempänä.

Rakennusmassat ovat usein valtavia, mutta usein taloihin on saatu vaihtelua huomioimalla kallionmuodot. Suuret talot on sijoitettu varsin väljästi kallioille. Väljys tuo luonnon lähelle, mutta palveluihin saattaa tulla matkaa, itselleni merkitsee lähikaupan sijaitseminen oikeasti lähellä. Monista asunnoista on merinäkymät. Saas nähdä miten tuon väljyyden käy kun metro joskus noille kulmille tulee, nykyisen kaavoitustilanteen mukaan mitään radikaalia ei kerrostalokukkuloille ole tapahtumassa. Viimeaikojen ammuskelut ovat käsittääkseni tapahtuneet luotaantyöntävällä 70-lukuisella ostarilla.

As Oy Puntarpää on matemaattisista teorioistaan tunnetun arkkitehti Aulis Blomstedin myöhäisempää tuotantoa.

 

Julkaistu alunperin 11.6.2008.

Suvela

Huomasin että Mika Kaurismäen elokuva Zombie ja Kummitusjuna vuodelta 1991 on osittain kuvattu Suvelassa, tarkemmin sanottuna Joupinmäessä. En nyt tähän hätään tehnyt (=uskaltanut tehdä) kuvakaappauksia, mutta luotan että kognitiiviseen eliittiin kuuluvat IB:n lukijat tuntevat tai tulevat katsomaan elokuvan…

Espoon kaupunkipolut -vihkossarja (linkki löytyy oikealta palstalta) tietää kertoa että Kaurismäki itse asui noilla kulmilla elokuvan tekemisen aikoihin. Katsotaan nyt kuinka maisema on muuttunut vajaassa kahdessa kymmenessä vuodessa.

Tällä Kirstintien bussipysäkillä Zombie (Silu Seppälä) hyppää pois kevättalven alkuiltana Kummitusjunan keikkabussista. Nyt alkukesästä 2008 Keski-Espoon koulu jää vasemmalle puiden peittoon, kuten suuri osa kerrostaloista. Bussikatos on uusittu, mutta katulyhtypylväs on sama – elokuvassa Kirstintien ja kevyenliikenteen väylän rakentaminen on vielä hieman kesken, mm. istutukset on vielä kevättalvella 1991 tai 1990 tekemättä. Grilli on edelleen samalla paikalla, mutta eri muodossa. Puhelinkoppi säilyi risteyksessä vielä viime vuoteen saakka – onneksi IB ehti ikuistaa puhelinkopin viimeisiä vaiheita.

Elokuvassa on mielenkiintoinen kontrasti 40-50-luvun omakotitalojen ja massivisesti rakennetun 70-lukuisen betonikerrostaloalueen välillä. Samanlaista kontrastia saattaa yhä löytää noilta kulmilta. Zombien kotitalon tilalla on nykyään kuvassa oikealla näkyvä kerrostalo. Elokuvassa näkyy katot neljästä-viidestä omakotitalosta. Kaikkien noiden tilalla on nykyään 3-5-kerroksiset kerrostalot.

Kuten Matinkylässä, on myös Suvelassa julkisivuremontit täydessä vauhdissa. Täysin yhtenäisen sorapintabetonielementtikerrostaloalueen löytäminen Suomenmaasta alkaa olla jo vaikeaa. Mutta ovathan nuo kevennetyt ja lasitetut parvekkeet ja rapatut tai tiilivuoratut julkisivut tervetulleita lisäämään alueiden viihtyvyyttä.

Pari päivää WordPress.com toimiihan hyvin, mutta taas kuvien laittaminen pitää tehdä Safarilla – ja tuollaiselta myös näyttää-(Safarillahan ei pysty kirjoittamaan…).