Keskuspuisto, Majkärr.

Valokuvaaminen on oikeastaan tärkein juttu minulle näinä aikoina. Se on ihan ”mun oma juttu”, jota teen joka tapauksessa ilman mitään paineita sisältä tai ulkoa. Minulla on lupa kuvata vaikka ikkunakarmia joka päivä neljäkymmentä kuvaa, jos niin haluan. Opin ja kehityn teknisesti siten ja silloin kun minulle sopii jos katson siihen olevan tarvetta .

Luovuus valokuvaamisessa on itse asiassa asioiden havainnointia. Kaikki on jo olemassa – minun työni on tallentaa tietty paikka, valo, väri, tilanne jne. Kuitenkin muokkaan maailmaa etsimällä oikeaa rajausta ja kompositiota. ”Kuinka saan yhdistettyä tuon sammaleen vihreän ja tuon valon siivilöitymisen ja tuon heijastuman?” Ja katso: maailma muuttuu kun etsitään haluttua lopputulosta. Olen ajatuksissani jo luonut täydenkuun kuvat, jotka tulevat tänne vielä tällä viikolla. Tiedän myös että tänne tulee kuvia, joissa yhdistyy lammikoiden jäätyminen, tippuneet lehdet ja kova syksyinen valo.

Tänään on muuten syyspäivän tasaus. Mikäli John Coltrane vielä eläisi, hän täyttäisi tänään 81-vuotta. Päivä vaan lyhenee. Valon määrä vähenee päivä päivältä, mutta toisaalta muuttuu mielenkiintoisemmaksi. Mahdollisuuksia ei haluaisi tuhlata. Voipi tulla vielä iltäpäiväreissu Pohjois-Espooseen, mikäli pilvet taas kaikkoavat.

Mainokset