Asuntomessut 2015. Kivistö, Vantaa.

Vantaa on tänä kesänä asumisen, joukkoliikenteen ja kaupunkisuunnittelun huomion keskipisteenä: on avattu uusi kehärata, on asuntomessut Kivistössä ja tulevana viikonloppuna Mikkolassa pidetään Suomen ensimmäiset lähiöfestivaalit. Asuntomessut ja kehäradan avaaminen liittyvät toisiinsa, sillä onhan Kivistön asuntomessualue tuliterän junanradan varrella.

Asuntomessujen yhtenä tarkoituksena on rakentaa valmiiksi kokonainen alue – siksi asuntomessualueet ovat aina uusia asuinalueita. Kivistön sijaintia kehäradan varrella on hehkutettu suunnalta jos toiselta. Itse olen periaatteessa enemmän tiivistävän kaupunkisuunnittelun kannalla. Kun kaupunkirakennetta tiivistetään, ovat palvelut ja joukkoliikenneyhteydet usein jo valmiina – jatkossa vain huolehditaan näiden kehittämisestä edelleen. Kivistöön rakentuu tällä hetkellä noin kolmen tuhannen asukkaan kaupunginosa. Vähintään vastaava asukasmäärä saataisiin valmiiden palveluiden ääreen esimerkiksi tiivistämällä Martinlaaksoa – samalla voitaisiin hieman korjata 60-70-lukuisen kaavoituksen kömmähdyksiä.

Kivistön asuntomessualue sijaitsee noin kilometrin päässä Kivistön asemasta. Asema on maan alla ja ympäristöön toivon mukaan rakentuu asuntoja ja palveluita – maanalaisuus kun vapauttaa tilaa. Nyt tilaa on käytetty kaduille reippaasti. Vielä vaikutelma aseman välittömässä ympäristössä on karu.

IMG_2665

 

Kivistön hieno asema (ilmeisesti B&M Architects) muuttaa väriään riippuen katselukulmasta.

IMG_0170

 

 

 

 

 

 

 

Päätin kävellä messualueelle. Matkan varrella on kuitenkin jo yksi kohde. EKE-rakennus Oyn rakentama As Oy Kivistön Koneisto (Arkkitehtitoimisto Juha Mutanen Oy) on loft-tyylisen kerrostalokorttelin ensimmäinen kohde. Kohteesta oli esittelyssä kolme huoneistoa. Vaikken ehkä itselleni näistä kolmesta esittelyhuoneistosta saisikaan asumisen ja työskentelyn yhdistämiseen sopivaa asuntoa, oli kohde kerrostalokohteista kirkkaasti mielenkiintoisin.

IMG_2615

 

Muissa kerrostalokohteissa sisustukset on jostain syystä lyöty ns. läskiksi. Mahdollinen vähäisten neliöiden optimointi jää usein tyrmäävien sisustusten jalkoihin. Vanhana Tapiola-fanina haluaisin juuri nähdä pienten asuntojen oivalluksia! Myöskään en osaa sanoa onko ajoittain näkyvä hutiloitu viimeistely osa sisustusta vai vain nykyrakentamisen kehnoa laatua…

IMG_2627 IMG_2626

Kaikkia asuntomessujen kohteita en lähde käymään tässä läpi. En edes käynyt kaikissa kohteissa – perinnetaloilta haiskahtavat kohteet skippasin heti kättelyssä. Lisäksi monissa mielenkiintoisistakin kohteista jäi väenpaljouden vuoksi valokuvaaminen sisällä vähälle. Esimerkiksi Casa del Limon (Arkkitehtitoimisto Huvila Oy/Katja Maununaho) olisi ansainnut myös sisäkuvia…

IMG_0130

Messualue on kompakti, kehämäinen ja tiivis. Alueen sisällä ei ole siis pitkiä välimatkoja. Messuilla ei luonnollisestikaan kadulla ajella autoilla – mitenkähän autoilu muuttaa alueen luonnetta? Myös alueen pyöräilyhenkisyys selvinnee myöhemmin – asemalle ainakin vie leveät pyörätiet.

Olen pohjoismaisen minimalismin ystävä niin arkkitehtuurissa, designissä kuin musiikissakin. Profin House (Arkkitehtuuritoimisto Nakari & Vimpari), sekä kuvissa oleva LakkaLaine (Arkkitehtitoimisto Lassila & Co Oy) vakuuttivat mustavalkoisella pohjoismaisella minimalismillaan.

IMG_0129

 

IMG_0125

Vaikuttavia olivat myös messualueen ytimessä sijaitsevat Urban Villa 1 ja Urban Villa 2 (pääsuunnittelija Olli Jokinen, rakennuttaja ATV Invest & Co Oy). (Pahoittelen tökerösti retusoituja ihmisiä…)

IMG_0156

Messuilla käydessäni oli avoinna kohde Urban Villa 2. Vaikka väenpaljous tuntui talossa messuilla ahtautena, sain vaikutelman tehokkaasta ihmisen mittakaavaan istuvasta suunnittelusta. Tässä olisi valintani mikäli näille kulmille asettuisin asumaan…

IMG_0150

IMG_0147

IMG_0162

No – muutanko Kivistöön? Varmasti alueen palvelut kohentuvat tulevaisuudessa ja onhan kehärata kieltämättä kätevä. Hiihtoladuillekin pääsisi kotiovelta. Enpä taida silti muuttaa. Kuitenkin alue on melko kaukana keskustasta ja hieman ”keskellä ei-mitään”. Olen asunut muutaman kuukauden Vantaalla Martinlaaksossa, jossa minua häiritsi yleisen rumuuden lisäksi myös lentomelu. Kivistössä viime maanantain iltapäivän lentomelu oli kova – ei olla aivan kiitotien alapuolella, mutta kuitenkin…

Gruvsta

Kaivoksela on Länsi-Vantaalla sijaitseva pienehkö lähinnä 1960-luvulla rakennettu alue. Alueen on rakentanut Rakennusliike Puolimatka. Asemakaava ja talojen suunnittelu on pitkälti arkkitehti Aarne Ehojoen käsialaa.

Myyrmäen ja Hämeenlinnanväylän välissä sijaitseva Kaivoksela koostuu muutamista pistetaloista ja jopa satoja metrejä pitkistä maastossa kaartelevista lamellitaloista. Nauhaikkunat ovat alueen dominoiva piirre. Pitkät lamellitalot sulautuvat nykyään pehmeästi ympäröivään puustoon. (kuvat saa klikkaamalla suuremmiksi)

IMG_0114 GruvstaLamelli

IMG_0097GruvstaLamelli

Siinä missä lamellitalojen parvekkeet ovat sisäänvedettyjä, on pistetaloissa ulkonevat parkekkeet.

IMG_0106pistetalo

Kaivokselan talojen rappukäytävien sisäänkäyntejä on esitelty useissa julkaisuissa. Valitettavasti monissa taloissa on kuitenkin alkuperäiset ovet ja kahvat korvattu uudemmilla. Etenkin Kaivokselan pohjoispuolen taloihin on tehty tyylittömiä modernisointeja. Tässä esimerkki alkuperäisestä ovesta ja kahvasta.

IMG_0109

Vanhan ostoskeskuksen läheisyydessä sijaitsevan uudiskohteen sisäänkäynnissä on mukana alueelle ominaista 1960-lukuista tyyliä.

IMG_0111

Vanha ostoskeskus edustaa tyylikästä 60-lukua, mutta alennustilassa: tyhjää tilaa ja kaljakuppiloita löytyy…

IMG_0113

Muuttaisinko?

Plussaa:

+ onnistunut asemakaava

+ ei rumia parkkikenttiä

+ tyylikkäät talot

+ hyvät palvelut

+ monissa yhtiöissä suuret remontit tehty – joskin kylppäreitä jätetty putkiremonteissa uusimatta

+ sangen kohtuuhintainen alue pääkaupunkiseudun mittakaavassa

+ market-kokoinen lähikauppa

En varsinaisesti löytänyt heti huonoja puolia Kaivokselasta, mutta seuraavat asiat ovat hieman vielä mysteereitä:

– julkiset kulkuyhteydet

– melu: lentomelu + moottoritie

– onko ns. poliisi-tv-alue?

Klippsta

Louhela on Länsi-Vantaalla Myyrmäen kupeessa sijaitseva noin 20 rakennusta käsittävä asuinalue. Rakennukset ovat pääsääntöisesti 1960-luvun puolestavälistä, joskin yksittäisiä rakennuksia 80-, 90- ja 2010-luvuilta löytyy myöskin. Alueen pääsuunnittelijana on ollut Aarne Ehojoki.

Louhelan kaava noudattaa maaston muotoja ja on 60-lukuisen väljä. Alue on peruskorjausiässä, joten juuri tällä hetkellä kontit ja jätelavat ovat yleisiä pihoilla.

Kaava on siis väljä ja maaston huomioiva. Louhela rajoittuu hoidettuihin puistoaleisiin. Massiiviset kolossitkaan eivät tunnu liian päällekäyviltä.

IMG_0076 Klippsta yleis

Esimerkki porrassisäänkäynnistä. Lienee alkuperäiset ovet – niin ja se pleksikahva…

IMG_2299 Klippsta alkuperainen kahva

Vaadin pleksikahvojen ja alkuperäisten valokatkaisijoiden palauttamista! Kun noihin asioihin on kerran kiinnittänyt huomiota, ei niistä pääse eroon kun kahvavirheen havaitsee… Pisteet kirkaista väreistä ja pystylaudoituksesta.

IMG_2300 IMG_2301

Louhelan vanha ostoskeskus on purettu. Tilalle on rakennettu uusi pieni liikekeskus ja viisikerroksinen asuintalo. Rakennusten suunnitelleen Forma-Futura –toimiston nimi nousi muutama vuosi sitten esille Vantaan entisen kaupunginjohtajan lahjusjupakassa. 

IMG_0082 uudisrakennus

Väljä rakentaminen kiinnittyy luontevasti metsiin ja puistoihin.

IMG_0093

Ja arviota antamaan:

+ ihan hyvää – joskaan ei kovin persoonallista – suunnittelua

+ hyvät liikenneyhteydet – Louhelan asema aivan vieressä

+ suuret remontit kohta koko alueella tehty

+ puistomaisuus, maastot

– lentomelu

– joidenkin talonyhtiöiden putkiremonteissä jätetty kylppärit uusimatta

Vantaalta pyrin ennen muuttoani esittelemään vielä Kaivokselan – ehkä Simonmetsän ja Hiekkaharjun.

Julkisivuremontointia Martinlaaksossa

1970-luku ei välttämättä ollut arkkitehtuurin juhla-aikaa Suomessa. Etenkin pääkaupunkiseudulle piti saada asuntoja kaupunkiin muuttavalle väestölle. Paljon ja nopeasti. Vantaan Martinlaakson kerrostaloalueella kaavoituksen, asuntosuunnittelun ja rakentamisen nopeus pomppaa väistämättä silmille.

Martinlaakson kaupunkipolkuesitteessä (pdf) kerrotaan valtion asuntorahaston tukemasta peruskorjaushankkeesta vuosina 1995-99. Tänä aikana Martinlaaksoa remontoitiin todenteolla. Rakentamisen laadusta kertonee jotain se, että tuolloin talot olivat vain reilun 20 vuotta vanhoja. Remonttien laadusta kertonee puolestaan jotain se, että Martinlaaksossa tehdään taas julkisivu- ja kattokorjauksia – lvis-saneerausten lisäksi.

Jos 70-lukuista arkkitehtuuria arvostetaan nykyään vähän, niin 1990-luvulla sitä suorastaan vihattiin. Rakennusten ulkonäköä pyrittiin parantamaan liittämällä rakennuksiin 90-lukulaisia modernimpia elementtejä. Rakennusmateriaalien merkitys rakennusten mittasuhteille ja 70-luvun karu, mutta selkeä värimaailma paljolti laiminlyötiin 90-luvun remonteissa. Tuloksena oli valitettavan usein aikamoinen sekametelisoppa.

Tässä aamuiselta kuvausreissulta muutama yksityiskohtia esittelevä esimerkki enemmän ja vähemmän onnistuneista 90-luvun korjauksista.

Tässä yhtiössä julkisivukorjaus on toteutettu tiilimuurauksella. Tulos siedettävä, mutta kovin persoonaton. Porraskäytävän katos ei ehkä pahin mahdollinen. Kahvavirhe ovissa.

IMG_2233

Julkisivut on tässä kohteessa toteutettu tyylikkäästi tiilimuurauksella. Pulpettikatto on säilytetty, samoin betoniset parvekkeet. Porrashuoneiden sisäänkäynneissä säilytetty alkuperäinen tunnelma, kuin myös porraskäytävän lampussa. Katos on ruma ja täysin turha.

IMG_2249IMG_2246

Rappauksella saadaan rumat betonisaumat piiloon. Samoin rakennuksen väritys hillitty – millainenhan ollut alunperin? Järkyttävä katos ja kahvavirhe.

IMG_2240

Alkuperäiset ovet ja kahva! Syytä käydä silmälääkärillä, jos ei huomaa mikä pomppaa…

IMG_2250

Näin! Miellyttävä rappaus, 70-lukuisen kirkas punainen kellarinovi, siistityt betoniparvekkeet ja tummat karmit parvekeovissa ja -ikkunoissa.

IMG_2256

Esimerkkejä hyvin raskaista muutoksista julkisivuissa, parvekkeissa ja katoissa.

IMG_2231 IMG_2229 IMG_2228

Pieni pala Tapiolaa Vantaalla

Espoon Tapiola on ehdottomasti yksi suosikkialueistani. Tapiolan arkkitehtuuri ja kaupunkisuunnittelu ovat vertaansa vailla. Toistaiseksi kuitenkaan meikäläisen budjetti ei ole kuitenkaan venynyt Tapiolaan. Mutta pääkaupunkiseudulta löytyy edullisempi vaihtoehto Tapiolalle, nimittäin Vantaanpuisto!

Mutta missäpä on pääkaupunkiseudun kaikkein halvimmat neliöt? Ei – ne eivät ole missään 70-lukuisella Poliisi-TV:stä tutulla betonikolossialueella. Halvimmat kämpät löytyy Vantaanpuistosta, jossa on hyvin paljon ”tapiolamaisuutta”: maaston muotoja myötäilevä kaavoitus, puutarhamaisuus ja 60-lukuinen tasokas pelkistetty arkkitehtuuri. Eipä ihme, sillä itse Aarne Ervi on ollut suunnittelemassa tätä vuosina 1965-70 rakennettua aluetta.

Alueen keskuksena toimii aikakaudelleen tyypillinen ostoskeskus.

IMG_2199 Vantaanpuisto ostari yleis

Ostaria lähimmän kerrostalon sisäänkäynnissä on ovet ja kahvat säilytetty. Vain roskakori ja moderni valokatkaisin rikkoo alkuperäistä tunnelmaa.

IMG_2201 Vantaanpuisto sisäänkäynti

Vantaanpuistosta löytyy myös toinen, pienempi liikerakennus. Huomaa koko oven korkuiset ovenkahvat. Liiketilaa olisi vapaana – varmasti varsin kohtuulliseen hintaan.

IMG_2206 Vantaanpuisto pieni liikekeskus

Vantaanpuiston talonyhtiöt lienevät juuri käyneen läpi suurimmat peruskorjaukset. Joka paikassa näkyy parakkeja ja roskalavoja. Nopea vaikutelma oli, että alkuperäistä arkkitehtuuria on kunnioitettu – takuulla jonkisortin suojelussa alue on. Täältä siis saisi kohtuuhintaan remonttihuolettoman tyylikkään 60-lukuisen asunnon.

IMG_2214 Vantaanpuisto lamelli

Ostarin portaiden muodon suunnitteluun on aikanaan satsattu.

IMG_2220 Vantaanpuisto ostari

Mutta alue on ikääkuin jäänyt kesken. Asukkaita ei ole tarpeeksi market-kokoisen ruokakaupan asiakkaiksi. Miksi näin on käynyt? Syy ei näy kuvista, mutta kartasta voi päätellä jotain. Viimeistään paikan päällä käydessä selviää karmea totuus: Vantaanpuiston lentomelu on valtava! En ole kolmessa kuukaudessa tottunut Martinlaakson lentomeluun, ja tämä on tuplasti pahempaa…

Epäonnistunutta kaupunkisuunnittelua Martinlaaksossa

Vantaan Martinlaakso on oppikirjaesimerkki lyhytnäköisestä ja hutiloidusta kaupunkisuunnittelusta. Martinlaakson kerrostaloaluetta alettiin rakentamaan vuonna 1968 ja Martinlaakson rata (M-juna) valmistui vuonna 1975. Suurin osa alueesta oli jo valmiina radan valmistuessa. Vaikuttaa kuitenkin siltä, ettei tulevaa rataa ole alunperin huomioitu Martinlaakson länsipuolen suunnittelussa.

Tällä hetkellä (16.5.15) asema on todella ankea haisevine betonirappusineen. Asiaan on tosin tulossa selkeä parannus, sillä varsinaisen aseman peruskorjaus/uudisrakentaminen (paikallishistoriallinen näkemykseni asiaan puuttuu) alkaa olla valmis. Veikkaisin uuden aseman avajaisia Kehäradan avajaisten yhteyteen heinäkuussa 2015. Vaikka uutta asemaa ei ole vielä avattu, on ovien ikkuna jo hajotettu.

IMG_2186 Martinlaakson asema

 

Asemien lähiseudut on luonnollisesti järkevä rakentaa tiiviisti. Myös palvelukeskittymien on syytä olla hyvien (julkisten) kulkuyhteyksien varrella. Palvelut Martinlaaksossa onkin aseman vieressä – tosin radan itäpuolella sijaitseva Martinlaakson Ostari on valmistunut vasta 2011! Mutta mennäänpä ensin radan länsipuolelle, eli vuosina 1968-75 rakennetulle alueelle.

Sinänsä sympaattiset, mutta käytännössä hankalat kiviportaat herättävät kulkijassa kysymyksen: onko portaiden yläpäässä tiivistä asuin- ja liiketilarakentamista kävelyraitin varrella? Tosin portaiden yläpäässä näkyvä 90-luvulla pastellisävyin maalattu betonielementtikolossi ei hyvää lupaa…

IMG_2188 Martinlaakso aseman portaat

No eipä todellakaan löydy sympaattista ostoskatua Kööpenhaminan Strøgetin tyyliin! Vaan löytyy autotie ja jättiläismäinen parkkipaikka! Rakennusten välimatkat ovat erittäin pitkiä. Alue olisi jo alunperinkin pitänyt suunnitella tiiviiksi ja mahdollisimman autottomaksi. Parkkikentät ovat todennäköisesti talonyhtiöiden ja/tai huoltoyhtiöiden omistamia ja jo pelkkä täydennysrakentamisen ehdottaminenkin voi olla hyvin vaikeaa. Nämä 90-luvulla julkisivuremontoidut 70-luvun elementtikolossit on sitten ihan oman blogauksen aihe…

IMG_2190 Laajaniityntie IMG_2192 (1)

Toisella puolella Laajaniityntietä on 1980-luvulla rakennettu toimistotalo, jossa on kirjastoa ja muita kaupungin palveluita. Tietenkin talon sisäänkäynnin ja aseman välissä on pari kerrosta parkkihallia ja -kantta…

 

 

 

 

 

 

Koskematonta 70-lukua Martinlaaksossa

Tällä hetkellä asun tilapäisesti Vantaan Martinlaaksossa oman Olarin asuntoni putkiremontin takia. Martinlaakso on nopeasti 1970-luvun alussa kyhätty lähiö Länsi-Vantaalla. Ero esimerkiksi Olariin on valtava niin talojen kuin kaavankin suunnittelussa – eikä suinkaan parempaan suuntaan.

Yksi Martinlaakson ominaispiirre on tyylittömästi 90-luvulla ja 2000-luvun alussa tehdyt julkisivuremontit. Asiasta jatkossa lisää, mutta nyt esitelläänkin todellinen harvinaisuus: alkuperäisessä kunnossa oleva 70-lukuinen asuintalonyhtiö.

Raiviosuonrinne 7 on Saton vuokrayhtiö ja viimeinen suuria julkisivu- ym. muutoksia kokematon talonyhtiö Martinlaaksossa – ehkä yksi viimeisistä koko Suomessa.

Yleisvaikutelma onkin todella karu:

IMG_2156 Raiviosuonrinne 7 yleis

Talosta kuitenkin löytyy hienoja 70-lukuisia yksityiskohtia, jotka on lukuisissa alueen talojen remonteissa jätetty huomioimatta tai muutettu.

Kellarin ulkosisäänkäynnin tumma laudoitus:

IMG_2159 Raiviosuonrinne 7 kellariisisäänkäynti

Porraskäytävien ulko-ovilla ei ole katosta. Yksi Martinlaakson rakennusten ominaispiirteistä onkin muuten alkuperäiseen arkkitehtuuriin täysin sopimattomat tyylittömät katokset – tästä esimerkkejä jatkossa. Huomaa kirkas punainen porraskaiteissa.

IMG_2160 Raiviosuonrinne 7 rappukäytävä

Myös ”kahvavirhe” on hyvin yleistä 70-luvun talojen remonteissa (tältä ei muuten ole säästynyt oma talonyhtiöni Olarissa). Tässä talossa on kuitenkin kauniin sininen alkuperäinen 70-luvun pleksikahva.

IMG_2162 Raiviosuonrinne 7 kahva