Espoonkartanon koski. Osa 4.

Tänään tullut otettua kolmisensataa kuvaa Nuottalahdessa, Finnoonlahdella ja Espoonkartanon koskella. Jokainen rajaus on pyritty kuvaamaan kahteen kertaan, värillisenä ja mustavalkoisena. Olen huomannut että mustavalkoisuus onnistuu paremmin kameran kuvausasetuksilla käyttämällä kuin jälkikäteen kuvankäsittelyssä. Printtijälki yleensä parempaa.

Espoonkartanon koskella on taipumus saattaa minut mielettömään flow-tilaan. Kuvaamista ei malttaisi millään lopettaa. Mitenkähän järjestäisin huomiselle kuvausaikaa? Tulossa hieman pilvinen pakkaspäivä tiukahkon pakkanyö jälkeen – mutta päivä täynnä muita velvoitteita…ehkä iltapäivästä tunti järjestyy…

Friisinkallio

Matinkylän amis. Palanen lähimenneisyyttä.

Kieltämättä karuhkoa meininkiä: ankea tammikuinen sää ja jo alunperinkin katastrofaalista kauhuarkkitehtuuria edustavan 70-lukuisen koulurakennuksen keskeneräinen purkutyö.

Paikalle nousee usean tuhannen-kahden asukkaan uusi kerrostaloalue tulevan (????) metroaseman välittömään läheisyyteen.

Metron hinta nousee ja nousee. Kannattaisi miettiä kyllä vielä kerran. Espoon kaupunkirakenteeseen paremmin soveltuva pikaraitiotiejärjestelmä saataisiin merkittävästi halvemmalla ja saataisiin myös Espoon sisäistä joukkoliikennettä kohennettua samalla kertaa. Tramwestin sivut.

Lumen alta

Kalliiksi tulisi jos vielä kuvaisin filmillä. Monesti vauhtiin pääsee vasta kun on kuvannut perinteisen filmirullan verran. Kuten tänäänkin, tuli otettua monta kuvaa ennen kuin löysin tämän lumen alta puskevan männyntaimen tuolta Olarin metsistä. Filmillä tekninen kehittyminen olisi hitaampaa. Nyt olen nähnyt kuvia ruudulta ja kokeillut vähän erilaisia kuvaustapoja. Tänään homman nimi oli reipas ylivalotus. Ehkä jo huomenna onnistun saamaan onnistuneempaa lumen muotoa ja väriä pilvisen aamun valossa. Jos huomenna enää on lunta…

Espoonkartanon koski, osa 3.

Ei vaan pääse eroon näistä koskikuvista…