Opinmäen koulu

OpenHouse Helsinki 2016 -tapahtuma ulottui myös Espoon puolelle. Kolmanneksi koulukohteeksi valikoitui Opinmäen koulu.

Opinmäen koulu sijaitsee suhteellisen uudella asuinalueella Espoon Suurpellossa. Suurpellon alue on alunperin kaavoitettu sekä asumiseen ja toimistorakentamiseen, mutta muutettaneen pelkästään asuinalueeksi. Vuonna 2015 valmistunut koulu perustuu arkkitehtien Esa Ruskeepään ja Thomas Miayauchin ehdotukseen, joka voitti arkkitehtuurikilpailun vuonna 2012. Koulu on Arkkitehtitoimisto Esa Ruskeepää Oy:n ensimmäinen toteutettu työ.

Rakennusta käyttää päivittäin noin 1200 ihmistä ja peruskoulutoimintojen lisäksi sinne on sijoitettu päiväkoti. Talossa sijaitsee myös kirjasto. Suunnittelussa on huomioitu tilojen käytettävyys alueen asukkaiden erilaisiin tarpeisiin myös iltaisin ja viikonloppuisin.

Koulun suunnittelussa on huomioitu modernia tutkivan oppimisen mallia, joka edellyttää muuntuvia tiloja. Avoimissa opetustiloissa ei välttämättä ole kiinteitä seiniä, koska modernissa koulussa oppimisryhmien koko voi vaihdella suuresti. Koulun tilat on suunniteltu hyvin joustaviksi. Ideana on ollut luoda avoin ja oppimaan rohkaiseva ympäristö. Samoin kuin Kalasataman koulussa, on Opinmäessä talotekniikka esillä välikattoon piilottamisen sijaan.

Kalasataman koulu ja päiväkoti

OpenHouse Helsinki 2016 -tapahtumassa oli esittelyssä tammikuussa 2016 valmistunut Kalasataman peruskoulu ja päiväkoti. Toteutettu työ pohjautuu vuonna 2010 järjestettyyn kutsukilpailuun, jonka voitti JKMM Arkkitehdit . Päässuunnittelijana on toiminut Juha Mäki-Jyllilä. Koulun sisustussuunnittelijana on toiminut Päivi Mäyrynen JKMM:ltä. Päiväkodin taideteoksen on toteuttanut Heli Hiltunen. Tilaisuuden esittelijänä toimi arkkitehti Edit Bajsz niin ikään JKMM:ltä.

Nyt valmiina on rakennuksen ensimmäinen vaihe. Valmistuessaan kokonaisuudessaan koulu tulee noudattamaan suljetutun korttelin periaatetta, joka on Kalasatamassa käytössä myös asuinkortteleissa. Lopullisessa muodossaan koulu tulee olemaan noin 700 oppilaan yhtenäiskoulu. Nyt kokonaisuudesta on toteutettu noin puolet – yksi ulkoseinä on siis tilapäinen. Tämän hetkisen rakennusvaiheen budjetti on noin 14 miljoonaa euroa.

Koulun suunnittelussa on otettu mallia tanskalaisesta koulusuunnittelusta, jota pidetään maailmalla edelläkävijänä. Rakennus on pyritty tekemään uutta pedagogiikkaa tukevaksi. Opetustiloissa on noudatettu soluperiaatetta, jonka mukaan jopa 75 hengen oppilasryhmät saattavat opiskella samassa huolellisesti akustoidussa tilassa tai sitä ympäröivissä erittäin muunneltavissa opetustiloissa. Perinteistä luokka-ajattelua ei koulussa noudateta.

Rakennuksessa on talotekniikka jätetty näkyviin. Taloudellisten syiden lisäksi tähän on vaikuttanut pedagoginen ajattelu: talon toiminnat ovat selkeästi näkyvissä.

Roihuvuoren ala-asteen peruskorjaus

OpenhouseHelsinki 2016 -tapahtumassa syyskuussa 2016 esiteltiin yleisölle Aarno Ruusuvuoren suunnittelema vuonna 1967 valmistunut Roihuvuoren ala-aste (alunperin kansakoulu?). Rakennuksen peruskorjaus valmistui kesällä 2016. Peruskorjauksen pää-ja arkkitehtisuunnittelun on toteuttanut Jeskanen-Repo-Teränne Arkkitehdit Oy, josta rakennusta oli esittelemässä arkkitehti Timo Jeskanen.

Suorakaiteen muotoinen rakennus sijoittuu muuta maastoa korkeammalle kalliolle Roihuvuoren kaupunginosan ytimeen. Näkymät rakennuksesta ovat hyvin luonnonläheiset. Rakennus edustaa 1960-luvun teollisen aikakauden pelkistettyä betonimodernismia. Suunnittelussa arvostettiin tuolloin rationaalisuutta ja modulaarisuutta, sekä hyödynnettiin betonin monipuolisista käyttömahdollisuuksia. Vaikka betonin käyttöä on ehkä pidetty itseisarvona, on Ruusuvuori kuitenkin luonut ihmisen mittaakaavaan istuvaa, ihmistä ja luontoa lähellä olevaa arkkitehtuuria. Ruusuvuoren arkkitehtuuria täydentää Anita Lucanderin suunnittelema taide ja värimaailma. Lucanderin koulun keskusaulaan suunnittelema tekstiilitaideteos on tätä kirjoitettaessa restauroitavana.

Kouluun on tehty täydellinen peruskorjaus. Julkisivut on uusittu, ulkorakenteita korjattu, sekä lisätty talotekniikkaa vastaamaan nykyajan vaatimuksia. Koska kattorakenteet pitkine jänneväleineen on olennainen osa Ruusuvuoren arkkitehtuuria, on kaapelointeja kaivettu lattiaan lasketun sisäkaton sijaan. Nykyaikaisen talotekniikan huomioinnin lisäksi rakennuksessa on pyritty huomioimaan nykyajan pedagogiikan vaatimukset.

Koulun ytimessä on molempien kerrosten korkuiset ruokasali ja liikunta/juhlasali, joiden ympärille muut tilat sijoittuvat. Kattoikkunat ja sisäseinien lasitukset yhdistettynä pitkiin kantavien rakenteiden jänneväleihin tuovat rakennukseen valoa ja avaruutta.

Gruvsta

Kaivoksela on Länsi-Vantaalla sijaitseva pienehkö lähinnä 1960-luvulla rakennettu alue. Alueen on rakentanut Rakennusliike Puolimatka. Asemakaava ja talojen suunnittelu on pitkälti arkkitehti Aarne Ehojoen käsialaa.

Myyrmäen ja Hämeenlinnanväylän välissä sijaitseva Kaivoksela koostuu muutamista pistetaloista ja jopa satoja metrejä pitkistä maastossa kaartelevista lamellitaloista. Nauhaikkunat ovat alueen dominoiva piirre. Pitkät lamellitalot sulautuvat nykyään pehmeästi ympäröivään puustoon. (kuvat saa klikkaamalla suuremmiksi)

IMG_0114 GruvstaLamelli

IMG_0097GruvstaLamelli

Siinä missä lamellitalojen parvekkeet ovat sisäänvedettyjä, on pistetaloissa ulkonevat parkekkeet.

IMG_0106pistetalo

Kaivokselan talojen rappukäytävien sisäänkäyntejä on esitelty useissa julkaisuissa. Valitettavasti monissa taloissa on kuitenkin alkuperäiset ovet ja kahvat korvattu uudemmilla. Etenkin Kaivokselan pohjoispuolen taloihin on tehty tyylittömiä modernisointeja. Tässä esimerkki alkuperäisestä ovesta ja kahvasta.

IMG_0109

Vanhan ostoskeskuksen läheisyydessä sijaitsevan uudiskohteen sisäänkäynnissä on mukana alueelle ominaista 1960-lukuista tyyliä.

IMG_0111

Vanha ostoskeskus edustaa tyylikästä 60-lukua, mutta alennustilassa: tyhjää tilaa ja kaljakuppiloita löytyy…

IMG_0113

Muuttaisinko?

Plussaa:

+ onnistunut asemakaava

+ ei rumia parkkikenttiä

+ tyylikkäät talot

+ hyvät palvelut

+ monissa yhtiöissä suuret remontit tehty – joskin kylppäreitä jätetty putkiremonteissa uusimatta

+ sangen kohtuuhintainen alue pääkaupunkiseudun mittakaavassa

+ market-kokoinen lähikauppa

En varsinaisesti löytänyt heti huonoja puolia Kaivokselasta, mutta seuraavat asiat ovat hieman vielä mysteereitä:

– julkiset kulkuyhteydet

– melu: lentomelu + moottoritie

– onko ns. poliisi-tv-alue?

Pyörällä töihin

Yksi Martinlaaksossa asumisen paremmista puolista on melko kätevä pyöräilymatka töihin. Matkaa kertyy vähän reitistä riippuen 12-13 km suuntaansa. Tämä täysin liikennevaloton matka on yksi parhaista pääkaupunkiseudulla kuviteltavissa olevista työpyöräilyreiteistä.

Martinlaaksosta pääsee nopeasti pois – ensin puistotaipaleelle ja sitten Louhelan ja Kaivokselan 60-lukuisille lähiöalueille. Molemmat paikat edustavat paremmin suunniteltuja alueita Vantaalla. Käsittääkseni sekä kaavat että rakennukset on suunnitellut Aarne Ehojoki.

Molemmista paikoista myöhemmin erilliset blogit, mutta tässäpä näytettä Kaivokselasta.

IMG_2270

Matka jatkuu Vantaanjoen vartta pitkin mm. Pitkäkosken ulkoilualueen läpi.

IMG_2271

Matkan varrella on luonnonsuojelualueita – ja näin ollen myös energiapaikkoja.

IMG_2274

Maaseutua Helsingissä. Taustalla näkyvä kaupunki on Vantaa.

IMG_2275

Vanha sähköjakamo Rosendalissa.

IMG_2280

Tänään oli poikkeuksellisesti aikaa juoda suihkun jälkeen kupillinen vihreää teetä työpäivän startiksi.

IMG_2283

Julkisivuremontointia Martinlaaksossa

1970-luku ei välttämättä ollut arkkitehtuurin juhla-aikaa Suomessa. Etenkin pääkaupunkiseudulle piti saada asuntoja kaupunkiin muuttavalle väestölle. Paljon ja nopeasti. Vantaan Martinlaakson kerrostaloalueella kaavoituksen, asuntosuunnittelun ja rakentamisen nopeus pomppaa väistämättä silmille.

Martinlaakson kaupunkipolkuesitteessä (pdf) kerrotaan valtion asuntorahaston tukemasta peruskorjaushankkeesta vuosina 1995-99. Tänä aikana Martinlaaksoa remontoitiin todenteolla. Rakentamisen laadusta kertonee jotain se, että tuolloin talot olivat vain reilun 20 vuotta vanhoja. Remonttien laadusta kertonee puolestaan jotain se, että Martinlaaksossa tehdään taas julkisivu- ja kattokorjauksia – lvis-saneerausten lisäksi.

Jos 70-lukuista arkkitehtuuria arvostetaan nykyään vähän, niin 1990-luvulla sitä suorastaan vihattiin. Rakennusten ulkonäköä pyrittiin parantamaan liittämällä rakennuksiin 90-lukulaisia modernimpia elementtejä. Rakennusmateriaalien merkitys rakennusten mittasuhteille ja 70-luvun karu, mutta selkeä värimaailma paljolti laiminlyötiin 90-luvun remonteissa. Tuloksena oli valitettavan usein aikamoinen sekametelisoppa.

Tässä aamuiselta kuvausreissulta muutama yksityiskohtia esittelevä esimerkki enemmän ja vähemmän onnistuneista 90-luvun korjauksista.

Tässä yhtiössä julkisivukorjaus on toteutettu tiilimuurauksella. Tulos siedettävä, mutta kovin persoonaton. Porraskäytävän katos ei ehkä pahin mahdollinen. Kahvavirhe ovissa.

IMG_2233

Julkisivut on tässä kohteessa toteutettu tyylikkäästi tiilimuurauksella. Pulpettikatto on säilytetty, samoin betoniset parvekkeet. Porrashuoneiden sisäänkäynneissä säilytetty alkuperäinen tunnelma, kuin myös porraskäytävän lampussa. Katos on ruma ja täysin turha.

IMG_2249IMG_2246

Rappauksella saadaan rumat betonisaumat piiloon. Samoin rakennuksen väritys hillitty – millainenhan ollut alunperin? Järkyttävä katos ja kahvavirhe.

IMG_2240

Alkuperäiset ovet ja kahva! Syytä käydä silmälääkärillä, jos ei huomaa mikä pomppaa…

IMG_2250

Näin! Miellyttävä rappaus, 70-lukuisen kirkas punainen kellarinovi, siistityt betoniparvekkeet ja tummat karmit parvekeovissa ja -ikkunoissa.

IMG_2256

Esimerkkejä hyvin raskaista muutoksista julkisivuissa, parvekkeissa ja katoissa.

IMG_2231 IMG_2229 IMG_2228