Aamukävelyltä pari grafiikanlehteä. Ei ole enää kymmentä astetta pakkasta – ehkä siis jäälle iltapäiväksi…
Pyrin aktivoitumaan ja säännöllistymään valokuvauksessa. Tavoitteeksi näyttely kevääksi 2010 – ehkä julkisesti asetettu tavoite toimii…
Julkaistu alunperin 18.2.2009.
Espoon kaupunki ylläpitää kiintorastistoa keskuspuistossa, Leppävaarassa ja Karhusuolla. Keskuspuiston 22 kiintorastia kerrotaan olevan soveltuvia kaikelle kansalle. Mutta minulle satunnaiselle kansansuunnistajalle muutama rasti oli kyllä aika vaikea. Rasti 18 on kyllä selkeä, mutta melkeinpä vaatii suojavaatteet ettei naarmuta pöpelikössä itseään – jos rastia siis lähestyy loogisesta lähtökohdasta kuntoradalta päin.
Suunnistaminen on aivan erinomainen laji. Liikunta luonnossa on jo sinänsä valtavan energisoivaa ja lystiä touhua, mutta tämän lisäksi suunnistuksessa joutuu todellakin käyttämään päätään: on osattava tulkita karttaa oikein, joutuu arvioimaan mittasuhteita, on valittava strategisesti oikeat reitit jne.
Lisäsin suunnistukseen vielä taiteellisen elementin eli valokuvauksen. Tosin valokuvauksen lisääminen suunnistukseen lisää aikaa, joten valokuvaussuunnistuksen harjoittaminen kilpailumielessä on hankalaa.
Kaupunki kasvaa edelleen hurjaa vauhtia. Kakkoskehän varteen kohoaa muutamassa vuodessa 7000:n asukkaan ja 9000:n työpaikan Suurpelto. Pyrin kuvaamaan Itä-Blogissa Suurpellon rakentumista mahdollisimman tiiviisti. Nämä nyt ei ole taidekuvia vaan lähinnä dokumentteja, joita on varmasti hauska katsella jo vuodenkin kuluttua.
Suurpellon projektisivuston etusivu esittää tiivistä ja modernia pikkukaupunkia. Pieni hahmotusselvitys lienee paikallaan. Henttaan pientaloalue jää ylävasemmalle. Oikeassa alalaidassa kaareutuva tie on Ylismäentie. Kakkoskehä jää pilvien peittoon suurinpiirtein esittelytekstin alle. Ilmakuva on otettu suurinpiirtein vanhimpien Arjatsalo-talojen yläpuolelta. Olarin koulu ja lukio peittyy vasemman alalaidan pilvipeiton alle.
Kuvassa näkyy yksinäinen bussipysäkki Ylismäentien varrella. Kukkulan metsikkönäkymä jää paljolti pellolle rakennettavan toimistotalon peittoon.
Huh huh, miten tökerö kuva! I alla fall, kuvassa keskivaiheen yläpuolella on hahmotettavissa Nygårdin kartano. Ylismäentien kulkee vaakatasossa oikealla. Tätä näkymää ei nähdä viiden vuoden kuluttua.
Yksinäinen tienpätkä on miltei valmis. Havainnekuvan mukaan tien oikealle puolelle nousee kahdeksan pistetaloa ja oikealle puolelle viisi lamellitaloa! Taustalla siis Mankkaan pellot ja kakkoskehä.
Hatunnosto sille, joka tunnistaa tämän kuvan ottamispaikan vuonna 2015!
Kalliiksi tulisi jos vielä kuvaisin filmillä. Monesti vauhtiin pääsee vasta kun on kuvannut perinteisen filmirullan verran. Kuten tänäänkin, tuli otettua monta kuvaa ennen kuin löysin tämän lumen alta puskevan männyntaimen tuolta Olarin metsistä. Filmillä tekninen kehittyminen olisi hitaampaa. Nyt olen nähnyt kuvia ruudulta ja kokeillut vähän erilaisia kuvaustapoja. Tänään homman nimi oli reipas ylivalotus. Ehkä jo huomenna onnistun saamaan onnistuneempaa lumen muotoa ja väriä pilvisen aamun valossa. Jos huomenna enää on lunta…
Youtubessa diashow aamun kuvista. Keskuspuiston suolammet olivat aamulla jäässä. Kuvat videolla käsittelemättömiä. Musiikin tein eilen illalla. Lainassa Korgin Triton LE -niminen laite, joka tuntuu vaativan käyttäjältään daattanoomin amk-tutkintoa (kitaristina olen tottunut simppelimpiin käyttöliittymiin: kovalle tai täysille, säröä tai vielä enemmän säröä…).
Ollut kuntatyönantajalta palkallista lomaa ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen. Tottakai se sitten pitää käyttää mahdollisimman tehokkaasti luovaan työskentelyyn…
Yöllä oli pakkasta. Viimeiset puissa ja pensaissa olevat lehdet sekä lammikot olivat vielä aamulla jäässä.
Valokuvaaminen on oikeastaan tärkein juttu minulle näinä aikoina. Se on ihan ”mun oma juttu”, jota teen joka tapauksessa ilman mitään paineita sisältä tai ulkoa. Minulla on lupa kuvata vaikka ikkunakarmia joka päivä neljäkymmentä kuvaa, jos niin haluan. Opin ja kehityn teknisesti siten ja silloin kun minulle sopii jos katson siihen olevan tarvetta .
Luovuus valokuvaamisessa on itse asiassa asioiden havainnointia. Kaikki on jo olemassa – minun työni on tallentaa tietty paikka, valo, väri, tilanne jne. Kuitenkin muokkaan maailmaa etsimällä oikeaa rajausta ja kompositiota. ”Kuinka saan yhdistettyä tuon sammaleen vihreän ja tuon valon siivilöitymisen ja tuon heijastuman?” Ja katso: maailma muuttuu kun etsitään haluttua lopputulosta. Olen ajatuksissani jo luonut täydenkuun kuvat, jotka tulevat tänne vielä tällä viikolla. Tiedän myös että tänne tulee kuvia, joissa yhdistyy lammikoiden jäätyminen, tippuneet lehdet ja kova syksyinen valo.
Tänään on muuten syyspäivän tasaus. Mikäli John Coltrane vielä eläisi, hän täyttäisi tänään 81-vuotta. Päivä vaan lyhenee. Valon määrä vähenee päivä päivältä, mutta toisaalta muuttuu mielenkiintoisemmaksi. Mahdollisuuksia ei haluaisi tuhlata. Voipi tulla vielä iltäpäiväreissu Pohjois-Espooseen, mikäli pilvet taas kaikkoavat.
Noissa suokuvissa on käytetty suurinta mahdollista aukon arvoa, eli valotusaika on iltahämyssä puolen minuutin luokkaa. Aika jännä fiilis…
Antin Itä-Bloggi 
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.