Julkisivuremontointia Martinlaaksossa

1970-luku ei välttämättä ollut arkkitehtuurin juhla-aikaa Suomessa. Etenkin pääkaupunkiseudulle piti saada asuntoja kaupunkiin muuttavalle väestölle. Paljon ja nopeasti. Vantaan Martinlaakson kerrostaloalueella kaavoituksen, asuntosuunnittelun ja rakentamisen nopeus pomppaa väistämättä silmille.

Martinlaakson kaupunkipolkuesitteessä (pdf) kerrotaan valtion asuntorahaston tukemasta peruskorjaushankkeesta vuosina 1995-99. Tänä aikana Martinlaaksoa remontoitiin todenteolla. Rakentamisen laadusta kertonee jotain se, että tuolloin talot olivat vain reilun 20 vuotta vanhoja. Remonttien laadusta kertonee puolestaan jotain se, että Martinlaaksossa tehdään taas julkisivu- ja kattokorjauksia – lvis-saneerausten lisäksi.

Jos 70-lukuista arkkitehtuuria arvostetaan nykyään vähän, niin 1990-luvulla sitä suorastaan vihattiin. Rakennusten ulkonäköä pyrittiin parantamaan liittämällä rakennuksiin 90-lukulaisia modernimpia elementtejä. Rakennusmateriaalien merkitys rakennusten mittasuhteille ja 70-luvun karu, mutta selkeä värimaailma paljolti laiminlyötiin 90-luvun remonteissa. Tuloksena oli valitettavan usein aikamoinen sekametelisoppa.

Tässä aamuiselta kuvausreissulta muutama yksityiskohtia esittelevä esimerkki enemmän ja vähemmän onnistuneista 90-luvun korjauksista.

Tässä yhtiössä julkisivukorjaus on toteutettu tiilimuurauksella. Tulos siedettävä, mutta kovin persoonaton. Porraskäytävän katos ei ehkä pahin mahdollinen. Kahvavirhe ovissa.

Julkisivut on tässä kohteessa toteutettu tyylikkäästi tiilimuurauksella. Pulpettikatto on säilytetty, samoin betoniset parvekkeet. Porrashuoneiden sisäänkäynneissä säilytetty alkuperäinen tunnelma, kuin myös porraskäytävän lampussa. Katos on ruma ja täysin turha.

Rappauksella saadaan rumat betonisaumat piiloon. Samoin rakennuksen väritys hillitty – millainenhan ollut alunperin? Järkyttävä katos ja kahvavirhe.

Alkuperäiset ovet ja kahva! Syytä käydä silmälääkärillä, jos ei huomaa mikä pomppaa…

Näin! Miellyttävä rappaus, 70-lukuisen kirkas punainen kellarinovi, siistityt betoniparvekkeet ja tummat karmit parvekeovissa ja -ikkunoissa.

Esimerkkejä hyvin raskaista muutoksista julkisivuissa, parvekkeissa ja katoissa.

Epäonnistunutta kaupunkisuunnittelua Martinlaaksossa

Vantaan Martinlaakso on oppikirjaesimerkki lyhytnäköisestä ja hutiloidusta kaupunkisuunnittelusta. Martinlaakson kerrostaloaluetta alettiin rakentamaan vuonna 1968 ja Martinlaakson rata (M-juna) valmistui vuonna 1975. Suurin osa alueesta oli jo valmiina radan valmistuessa. Vaikuttaa kuitenkin siltä, ettei tulevaa rataa ole alunperin huomioitu Martinlaakson länsipuolen suunnittelussa.

Tällä hetkellä (16.5.15) asema on todella ankea haisevine betonirappusineen. Asiaan on tosin tulossa selkeä parannus, sillä varsinaisen aseman peruskorjaus/uudisrakentaminen (paikallishistoriallinen näkemykseni asiaan puuttuu) alkaa olla valmis. Veikkaisin uuden aseman avajaisia Kehäradan avajaisten yhteyteen heinäkuussa 2015. Vaikka uutta asemaa ei ole vielä avattu, on ovien ikkuna jo hajotettu.

 

Asemien lähiseudut on luonnollisesti järkevä rakentaa tiiviisti. Myös palvelukeskittymien on syytä olla hyvien (julkisten) kulkuyhteyksien varrella. Palvelut Martinlaaksossa onkin aseman vieressä – tosin radan itäpuolella sijaitseva Martinlaakson Ostari on valmistunut vasta 2011! Mutta mennäänpä ensin radan länsipuolelle, eli vuosina 1968-75 rakennetulle alueelle.

Sinänsä sympaattiset, mutta käytännössä hankalat kiviportaat herättävät kulkijassa kysymyksen: onko portaiden yläpäässä tiivistä asuin- ja liiketilarakentamista kävelyraitin varrella? Tosin portaiden yläpäässä näkyvä 90-luvulla pastellisävyin maalattu betonielementtikolossi ei hyvää lupaa…

No eipä todellakaan löydy sympaattista ostoskatua Kööpenhaminan Strøgetin tyyliin! Vaan löytyy autotie ja jättiläismäinen parkkipaikka! Rakennusten välimatkat ovat erittäin pitkiä. Alue olisi jo alunperinkin pitänyt suunnitella tiiviiksi ja mahdollisimman autottomaksi. Parkkikentät ovat todennäköisesti talonyhtiöiden ja/tai huoltoyhtiöiden omistamia ja jo pelkkä täydennysrakentamisen ehdottaminenkin voi olla hyvin vaikeaa. Nämä 90-luvulla julkisivuremontoidut 70-luvun elementtikolossit on sitten ihan oman blogauksen aihe…

Toisella puolella Laajaniityntietä on 1980-luvulla rakennettu toimistotalo, jossa on kirjastoa ja muita kaupungin palveluita. Tietenkin talon sisäänkäynnin ja aseman välissä on pari kerrosta parkkihallia ja -kantta…

 

 

 

 

 

 

Koskematonta 70-lukua Martinlaaksossa

Tällä hetkellä asun tilapäisesti Vantaan Martinlaaksossa oman Olarin asuntoni putkiremontin takia. Martinlaakso on nopeasti 1970-luvun alussa kyhätty lähiö Länsi-Vantaalla. Ero esimerkiksi Olariin on valtava niin talojen kuin kaavankin suunnittelussa – eikä suinkaan parempaan suuntaan.

Yksi Martinlaakson ominaispiirre on tyylittömästi 90-luvulla ja 2000-luvun alussa tehdyt julkisivuremontit. Asiasta jatkossa lisää, mutta nyt esitelläänkin todellinen harvinaisuus: alkuperäisessä kunnossa oleva 70-lukuinen asuintalonyhtiö.

Raiviosuonrinne 7 on Saton vuokrayhtiö ja viimeinen suuria julkisivu- ym. muutoksia kokematon talonyhtiö Martinlaaksossa – ehkä yksi viimeisistä koko Suomessa.

Yleisvaikutelma onkin todella karu:

Talosta kuitenkin löytyy hienoja 70-lukuisia yksityiskohtia, jotka on lukuisissa alueen talojen remonteissa jätetty huomioimatta tai muutettu.

Kellarin ulkosisäänkäynnin tumma laudoitus:

Porraskäytävien ulko-ovilla ei ole katosta. Yksi Martinlaakson rakennusten ominaispiirteistä onkin muuten alkuperäiseen arkkitehtuuriin täysin sopimattomat tyylittömät katokset – tästä esimerkkejä jatkossa. Huomaa kirkas punainen porraskaiteissa.

Myös ”kahvavirhe” on hyvin yleistä 70-luvun talojen remonteissa (tältä ei muuten ole säästynyt oma talonyhtiöni Olarissa). Tässä talossa on kuitenkin kauniin sininen alkuperäinen 70-luvun pleksikahva.