Tätä on odotettu yli kaksi vuotta: meri jälleen jäässä

Eilen ehdin pitkästä aikaa rantaraitille kävelylle ja ilokseni huomasin että meri on jäätynyt kestäväksi. Niinpä kävelin jäitä pitkin Nuottalahdesta Matinkylään. Kansaa oli liikkeellä sadoittain.

Tänään valitsin liikkumisvälineeksi luistelusukset. Hiihtelin Matinkylän edustalta Miessaaren kulmalle. Miessaarta en lähtenyt lumen puutteen takia kiertämään – ehkä iltapäivällä luistimilla teen sen. Lunta on siis vähän – retkiluistimet olisi ehkä paras vaihtoehto.

Näyttää siltä että tämä viikko pysyy pakkasen puolella ja öisin on reilujakin pakkasia,  joten ainakin hiihtolomaviikolla pääsee merelle. Jatkostahan ei voi olla koskaan varma – voihan sitä tulla kahta vuotta pidempikin väli meren jäätymisessä.

Julkaistu alunperin 16.2.2009.

Rantaraitilla Matinkylästä Nuottalahteen. Friisinkallio.

Hyvää uutta vuotta vaan kaikille Itä-Bloggin lukijoille. Valitettavasti wordpress.comin ”uudistusten” ja ”parannusten” vuoksi kuvia ei edelleenkään saa näkyämään isoina, eli 900×600 -kokoisina.

Kuvat edelleen vakioaiheita. Lämmittelen tässä tutuilla jutuilla. Toisaalta jos Malcolm Young on tienannut miljardin kuudella soinnulla, voin kai minäkin ottaa kuvia samoista paikoista.

Pakkanen ei ollut niin pureva kuin aluksi ajattelin. Vain Nuottalahti oli osittain jäässä. Esbogårdin koskelle menen vasta viikonloppuna muutaman pakkaspäivän jäleen. Toisaalta olisi hauska idea seurata kosken jäätymistä päivittäin kun kerran noita pakkasia tässä vielä muutaman päivän ajan piisaa.

Mutta Photoshoppia kaipaan – tuon ekan kuvan etualalla olevan hiekan näkyväksi saaminen photarilla ei olisi temppu eikä mikään…

Julkaistu alunperin 1.1.2009.

Hiihtoretkillä meren jäällä Espoon saaristossa

Matinkylän ja Haukilahden edustalla meri on kuulemma ollut jo joulupäivänä kantavaa aina Miessaareen saakka. Parhaimmillaan hiihtoretken on voinut ulottaa jopa Rysäkarin eteläpuolelle. Tämän sain kuulla enemmän merellä ulkoilleilta kanssahiihtäjiltä. Enää ei ole niin etelään asiaa. Tiistaina käväisin Gåsgrundetissa (ja tietysti kamera jäi autoon). Tänään Hesari kertoi jäiden pettämisestä Suvisaaristossa, joten ehkei enää sinnekään kannata yrittää…

Kuvat on otettu sunnuntaina 7.3 ja torstaina 11.3.2010.

Suomenojan venesatama

Olen näemmä viehtynyt avonaisiin paikkoihin – metsäkuvauksesta ei oikein tahdo tulla mitään. Kuvat ovat tältä aamulta Suomenojan venesatamasta Espoosta.

Lightroomissa on oiva sivellintyökalu, jonka avulla voi muokata valittujen alueiden valotusta (tai jotain muuta ominaisuutta). Aivan loistava väline esim. vastavalokuvissa tuomaan esiin. tummien alueiden sävymaailmaa.

”The Key is productivity.” -David Liebman

Tervetuloa 1960-luvulle! Iivisniemi.

Iivisniemi on pieni lähiö Etelä-Espoossa. Iivisniemi on yhtenäinen ja myös hyvin alkuperäisenä säilynyt esimerkki väljästä 60-luvun lähiösuunnittelusta. Näin yhtenäisiä väljiä 60-lukuisia kerrostaloalueita on vaikea löytää nykyään edes jatkuvasti yhä tiiviimmäksi kasvavasta Itä-Helsingistäkään.

Iivisniemi sijaitsee noin viidentoista kilometrin päässä Helsingin keskustasta. Alue rakennettiin metsän keskelle noin vuosina 1965-68. Iivisniemi siis oli jo valmis kun Olarissa, Matinkylässä, Soukassa, Kivenlahdessa ja Suvelassa vasta aloitettiin metsien ja peltojen raivaaminen lähiöiden tieltä. Iivisniemen samaanaikaan pohjoisemmassa rakennettiin niin ikään aivan metsän keskelle tyhjään Karakallion ”duunari-Tapiolaa” – ja vieläkin kauemmaksi Helsingin keskustasta Pitkäjärven rannalla sijaitsevaa Lähderantaa.

Aijai kuinka kädenkäänteessä onnistuu Photoshopilla RAW-kuvien vääntäminen tällaisiksi 60-luvun postikorttikuviksi! En edes halua muistella millaista oli jpg-kuvien vääntäminen vanhalla softalla…nyt vaan pitää alkaa säästämään omaa photaria ja miljoonan teran kovalevyjä varten…

Suomenojan venesatama heräilee

Kohta taas alkaa veneilykausi, mutta yhä on suurin osa veneistä vielä talviteloilla.

Kokeilen nyt Photohop Elements -ohjelmaa kuvien viimeistelyssä. Erityisen käyttökelpoiselta tuntuu Adjust Lightning -säädöt.

Nuottalahti

Aika kieltämättä mennyt pedagogisissa merkeissä melkeinpä ns. puolipäiväisesti. Jos ei ole joutanut kuvaamaan, ei ole jaksanut kuvata…no kohta on uutta maccia ja muuta rautaa tupa täynnä…

Näyttelyissä tullut käytyä. Suosittelen kaikille lämpimästi Kiasman Julian Schnabelia ym., Emman Monetia ja suomalaista impressionismia, sekä Rakennustaiteen museon Pietilä-näyttelyä.

Tässä vähän rantaraittitunnelmia aamupäivältä.

Karhusaari

Valoa alkaa jo olla sen verran ettei puolen päivän tienoilla enää tule parhaita mahdollisia otoksia – ainakin pitkät valotusajat veden liikkeen pehmentämiseksi alkaa jo olla mahdottomia keskellä päivää pilvisessäkin säässä. Päivän pituus on kohta kymmenen tuntia, josta otolliset kuvaushetket pitää valita.

Kevät on tulossa niin selvästi että enää on vaikea uskoa hiihtokeleihin ja meren jäätymiseen. Valitettavasti en vain koe kevään valoa ja värejä kovin inspiroivina…mutta yritetään nyt pitää jonkinlaista säännöllisyyttä yllä…

Nuottalahti

Vesi oli aamupäivällä korkealla Nuottalahdessa. Pitkillä valotusajoilla sai aika abstraktia jälkeä aaltojen pyörittäessä rannan kaisla- ja jäämössöä. Tässä pientä näytettä päivänkuvasaldosta.

Nuottalahden jäinen aamu