Kukkia näyttelyn avajaisista

Sain paljon kukkia avajaisvierailta. Niitä on mukava kuvata gallerian hiljaisempina hetkinä.

 

Julkaistu alunperin 30.8.2008.

Näyttelyn kukkia osa 3

Aperture kokeilussa. Tuntuu kätevältä.

Julkaistu alunperin 6.9.2008.

Klippsta

Louhela on Länsi-Vantaalla Myyrmäen kupeessa sijaitseva noin 20 rakennusta käsittävä asuinalue. Rakennukset ovat pääsääntöisesti 1960-luvun puolestavälistä, joskin yksittäisiä rakennuksia 80-, 90- ja 2010-luvuilta löytyy myöskin. Alueen pääsuunnittelijana on ollut Aarne Ehojoki.

Louhelan kaava noudattaa maaston muotoja ja on 60-lukuisen väljä. Alue on peruskorjausiässä, joten juuri tällä hetkellä kontit ja jätelavat ovat yleisiä pihoilla.

Kaava on siis väljä ja maaston huomioiva. Louhela rajoittuu hoidettuihin puistoaleisiin. Massiiviset kolossitkaan eivät tunnu liian päällekäyviltä.

Esimerkki porrassisäänkäynnistä. Lienee alkuperäiset ovet – niin ja se pleksikahva…

Vaadin pleksikahvojen ja alkuperäisten valokatkaisijoiden palauttamista! Kun noihin asioihin on kerran kiinnittänyt huomiota, ei niistä pääse eroon kun kahvavirheen havaitsee… Pisteet kirkaista väreistä ja pystylaudoituksesta.

Louhelan vanha ostoskeskus on purettu. Tilalle on rakennettu uusi pieni liikekeskus ja viisikerroksinen asuintalo. Rakennusten suunnitelleen Forma-Futura –toimiston nimi nousi muutama vuosi sitten esille Vantaan entisen kaupunginjohtajan lahjusjupakassa. 

Väljä rakentaminen kiinnittyy luontevasti metsiin ja puistoihin.

Ja arviota antamaan:

+ ihan hyvää – joskaan ei kovin persoonallista – suunnittelua

+ hyvät liikenneyhteydet – Louhelan asema aivan vieressä

+ suuret remontit kohta koko alueella tehty

+ puistomaisuus, maastot

– lentomelu

– joidenkin talonyhtiöiden putkiremonteissä jätetty kylppärit uusimatta

Vantaalta pyrin ennen muuttoani esittelemään vielä Kaivokselan – ehkä Simonmetsän ja Hiekkaharjun.

Rantaraitilla Matinkylästä Nuottalahteen. Friisinkallio.

Hyvää uutta vuotta vaan kaikille Itä-Bloggin lukijoille. Valitettavasti wordpress.comin ”uudistusten” ja ”parannusten” vuoksi kuvia ei edelleenkään saa näkyämään isoina, eli 900×600 -kokoisina.

Kuvat edelleen vakioaiheita. Lämmittelen tässä tutuilla jutuilla. Toisaalta jos Malcolm Young on tienannut miljardin kuudella soinnulla, voin kai minäkin ottaa kuvia samoista paikoista.

Pakkanen ei ollut niin pureva kuin aluksi ajattelin. Vain Nuottalahti oli osittain jäässä. Esbogårdin koskelle menen vasta viikonloppuna muutaman pakkaspäivän jäleen. Toisaalta olisi hauska idea seurata kosken jäätymistä päivittäin kun kerran noita pakkasia tässä vielä muutaman päivän ajan piisaa.

Mutta Photoshoppia kaipaan – tuon ekan kuvan etualalla olevan hiekan näkyväksi saaminen photarilla ei olisi temppu eikä mikään…

Julkaistu alunperin 1.1.2009.

Pakkasta – ei lunta.

Patikoin aamupäivän Espoon Keskuspuistossa. Päädyin kuvailemaan heijastuksia ja vastavalojuttuja – ei sinänsä uutta, mutta nyt onkin tärkeintä homman säännöllisyys ja se että kuvaaminen lähtee taas pikkuhiljaa luistamaan.

Päivitin Gimpin uusimpaan versioon ja sain myös nuo pikkukuvat linkeiksi isoihin.  Vähän helpotti elämää.

Julkaistu aluperin 2.1.2009.

Meri jäässä

Sain Espoo36Esbo-näyttelysivun toimimaan viimeinkin siten kuin pitääkin: jokainen kuva aukeaa yksitelleen täysikokoiseksi. Siellä on siis jotakuinkin 80 kuvaa, joista syksyn näyttelyn lopulliset 36 valikoituivat. Olkaa hyvä!

Meri on alkanut jäätyä. Tänään kävin tuolla Karhusaaren suunnalla kuvailemassa näitä ”kuumaisemia”.

Julkaistu alunperin 3.1.2009.

Viiltävä voima, kuultava kauneus.*

Näköjään näyttelysivulle laitettu linkki Digicamera.netistä. Käytännössä se tarkoittaa reipasta piikkiä Itä-Bloggin kävijämäärissä. Ja kun kävijämäärät lisääntyy, lisääntyy halu tehdä entistä parempaa jälkeä…

Kävin Puolarmetsän pelloilla kilpajuoksua valon kanssa. Aurinko liikkui metsän rajassa siten että valotilanne vaihteli pienellä alueella jatkuvasti. Sekunnissa valo saattoi olla todella vaikuttava, mutta eri asia saiko silloin mitään kelvollista kompositiota aikaan. Peura juoksi pellon halki, mutta en päässyt riittävän lähelle saadakseni minkäänlaista kelvollista kuvaa.

* Ismo Alanko:Talvi

Julkaistu alunperin 4.1.2009.

Pyörällä töihin

Yksi Martinlaaksossa asumisen paremmista puolista on melko kätevä pyöräilymatka töihin. Matkaa kertyy vähän reitistä riippuen 12-13 km suuntaansa. Tämä täysin liikennevaloton matka on yksi parhaista pääkaupunkiseudulla kuviteltavissa olevista työpyöräilyreiteistä.

Martinlaaksosta pääsee nopeasti pois – ensin puistotaipaleelle ja sitten Louhelan ja Kaivokselan 60-lukuisille lähiöalueille. Molemmat paikat edustavat paremmin suunniteltuja alueita Vantaalla. Käsittääkseni sekä kaavat että rakennukset on suunnitellut Aarne Ehojoki.

Molemmista paikoista myöhemmin erilliset blogit, mutta tässäpä näytettä Kaivokselasta.

Matka jatkuu Vantaanjoen vartta pitkin mm. Pitkäkosken ulkoilualueen läpi.

Matkan varrella on luonnonsuojelualueita – ja näin ollen myös energiapaikkoja.

Maaseutua Helsingissä. Taustalla näkyvä kaupunki on Vantaa.

Vanha sähköjakamo Rosendalissa.

Tänään oli poikkeuksellisesti aikaa juoda suihkun jälkeen kupillinen vihreää teetä työpäivän startiksi.

Julkisivuremontointia Martinlaaksossa

1970-luku ei välttämättä ollut arkkitehtuurin juhla-aikaa Suomessa. Etenkin pääkaupunkiseudulle piti saada asuntoja kaupunkiin muuttavalle väestölle. Paljon ja nopeasti. Vantaan Martinlaakson kerrostaloalueella kaavoituksen, asuntosuunnittelun ja rakentamisen nopeus pomppaa väistämättä silmille.

Martinlaakson kaupunkipolkuesitteessä (pdf) kerrotaan valtion asuntorahaston tukemasta peruskorjaushankkeesta vuosina 1995-99. Tänä aikana Martinlaaksoa remontoitiin todenteolla. Rakentamisen laadusta kertonee jotain se, että tuolloin talot olivat vain reilun 20 vuotta vanhoja. Remonttien laadusta kertonee puolestaan jotain se, että Martinlaaksossa tehdään taas julkisivu- ja kattokorjauksia – lvis-saneerausten lisäksi.

Jos 70-lukuista arkkitehtuuria arvostetaan nykyään vähän, niin 1990-luvulla sitä suorastaan vihattiin. Rakennusten ulkonäköä pyrittiin parantamaan liittämällä rakennuksiin 90-lukulaisia modernimpia elementtejä. Rakennusmateriaalien merkitys rakennusten mittasuhteille ja 70-luvun karu, mutta selkeä värimaailma paljolti laiminlyötiin 90-luvun remonteissa. Tuloksena oli valitettavan usein aikamoinen sekametelisoppa.

Tässä aamuiselta kuvausreissulta muutama yksityiskohtia esittelevä esimerkki enemmän ja vähemmän onnistuneista 90-luvun korjauksista.

Tässä yhtiössä julkisivukorjaus on toteutettu tiilimuurauksella. Tulos siedettävä, mutta kovin persoonaton. Porraskäytävän katos ei ehkä pahin mahdollinen. Kahvavirhe ovissa.

Julkisivut on tässä kohteessa toteutettu tyylikkäästi tiilimuurauksella. Pulpettikatto on säilytetty, samoin betoniset parvekkeet. Porrashuoneiden sisäänkäynneissä säilytetty alkuperäinen tunnelma, kuin myös porraskäytävän lampussa. Katos on ruma ja täysin turha.

Rappauksella saadaan rumat betonisaumat piiloon. Samoin rakennuksen väritys hillitty – millainenhan ollut alunperin? Järkyttävä katos ja kahvavirhe.

Alkuperäiset ovet ja kahva! Syytä käydä silmälääkärillä, jos ei huomaa mikä pomppaa…

Näin! Miellyttävä rappaus, 70-lukuisen kirkas punainen kellarinovi, siistityt betoniparvekkeet ja tummat karmit parvekeovissa ja -ikkunoissa.

Esimerkkejä hyvin raskaista muutoksista julkisivuissa, parvekkeissa ja katoissa.

Puolarmaari

Aamukävelyltä pari grafiikanlehteä. Ei ole enää kymmentä astetta pakkasta – ehkä siis jäälle iltapäiväksi…

Pyrin aktivoitumaan ja säännöllistymään valokuvauksessa. Tavoitteeksi näyttely kevääksi 2010 – ehkä julkisesti asetettu tavoite toimii…

Julkaistu alunperin 18.2.2009.