Työskentelen paljon musiikin parissa. Musiikin tekemisessä tuotan ääntä kropallani, kitaroilla, bassoilla, pianolla, rummuilla, Powerbookilla jne. Kaikkein omin ääneni tulee kuitenkin tämän kitaran kautta. Kitara on Paul Reed Smith Standard vuosimallia 1989. Maksoin aikanaan soittimesta kuusi tuhatta markkaa, mikä tuolloin tarkoitti koko kesän ja menneen kevään iltatöiden palkkaa. Soitin on jo ajat sitten maksanut itsensä takaisin.
Eniten minua viehättää PRS:n soitettavuus. Olen juuri saanut soittimen huollosta. Nauhat ja satula on uusittu ja soitettavuus on paras kuin koskaan. Kitaraan on tehty vuosien varrella pieniä muutoksia: mikkejä on vahattu, tone-kontrollia lisätty, tallapaloja vaihdeltu jne. Kitara on käynyt aina Venäjän Kazanissa saakka.
Vuonna 1993 olin Larry Benson Ensemblen kanssa keikalla Ilokiven yläkerrassa Jyväskylässä. Viritettyäni kitaran, laitoin sen hetkeksi rumpukorokkeelle. Kuitenkin joku käveli ns. ilmapiuhaan ja kitara lensi lavan taakse parin metrin pudotuksella. Kaula edellä. Ja pomppasi. Ja säilytti vireensä. Sen jälkeen olen huolehtinut että kitara on lavalla aina telineessä.
Antin Itä-Bloggi 